United States or Tajikistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nora, kuka se mies oli? Nora. Oli eräs asianajaja Krogstad. Rouva Linde. Se oli siis todellakin hän. Nora. Tunnetko häntä? Rouva Linde. Olen tuntenut häntä vuosikausia sitten. Hän oli yhteen aikaan asianajajana meidän seuduilla. Nora. Niin, se on totta se. Rouva Linde. Kuinka hän oli muuttunut. Nora. Hänellä on ollut hyvin onneton avioelämä. Rouva Linde. Onhan hän nyt leski? Nora.
Ja Ojamylläri? hän ei ollut suinkaan juuri kutsunut Liisaa, sitä ei olisi hänen jäykkä, kovakiskoinen sydämensä milloinkaan myöntänyt, vaikka se oli niin "ympärinkautta" tullut toisen ja kolmannen käden kautta. Erotessa olisi hänen kaiketi pitänyt maksaa Liisalle "myötäjäis-rahat", ja sen mukaan kuin me häntä tunnemme, sitä ei hän voinut. Avioelämä Ojamyllyllä oli siis säällisellä kannallaan.
Entä jos olisin? Ajattele ja punnitse. Sinä et tiedä, minkälaista avioelämä on. Se on naiselle orjuutta useimmissa tapauksissa ainakin. Sille, joka orjaksi rupeaa. Mutta minä en ole lapsi enää, enkä liioin nenästä vedettävä entisajan nainen. Loppu huomautus pisti vähän pahasti, mutta tohtorinna naurahti sittekin komealle tyttärelleen, joka hyräillen iloista laulunpätkää suki mustia hiuksiaan.
Siis ei kellään ollut mitään muistuttamista, kun syksyllä kuulutettiin pyhään avioliittoon "kunniallinen talonisäntä, nuorimies Matti Pelkonen ja piika, siveä neitsyt Gertrud Schwarz, molemmat Haapajärven kylästä". Kuulutusta seurasi sitte häät ja häitä onnellinen avioelämä.
Piti, piti! sanon teille, Kannusjärven kappelin neitseet ja herrat; sillä osaanpa nyt ruotsia ja olen gentlemani. Virka. Avioelämä. Hyvä tulevaisuus. Enpä tosiaan enää olekaan Koiramäen Aatami, sitä en ole! Viikon päivät oli Aatami asustanut uudessa virkapaikassaan, kun hän jo rakastui silmittömästi. Kului kuukaus, niin oli hän jo kihloissa paroonin fiinin sisäneitseen kanssa.
Tralala-la!" Niin lauloi Aina, silitellen pientä kissanpoikaa, joka alinomaa oli hänen sylissään. "Sinä olet aina yhtä kevytmielinen," virkkoi Laura. "Entä sitten?" "Me keskustelimme," virkkoi Niilo väliin, "siitä, millaiseksi onnellinen avioelämä on ajateltava." "Ahaa!" huudahti Aina, "kuuluuko sekin filosofiaan? Tiedättekös, mitä minä ajattelen avioelämästä?
Ei se, että elin hengen-aviossa, koska se on ainoa oikea; eikä sekään, että siihen liittyi ruumiillinen avioelämä, koska se kuuluu ihmisen maalliseen luontoon. Mutta se se kivisteli sieluani, että olin vihitty iäkseni ainoastaan ruumiilliseen avioon, josta ei mikään katumus ja parannus voinut minua vapauttaa.
Hän halusi pitää taloutensa hyvässä järjestyksessä mielellään hän myös aina katseli sievää naista, ja oli sitä paitsi hiukan ankara tavoiltansa kaikkea tätä avioelämä hänelle tarjosi. Minä, näet, en liiaksi välitä kaikista noista eduista; minä voin, ajattelematta avioliiton sakramenttia, vilkaista sievän tyttösen puoleen enpä taitaisi olla kyllin pyhä aviomieheksi.»