United States or Azerbaijan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kapteenilla oli ollut täysi työ virassaan aina kesästä asti, kun oli täytynyt tarkastaa leiriä, johtaa harjoituksia ja nyt oli viimeinen kokous. Jotenkin hurjaa elämää olivat tohtori, prokuratori Sebelov, pitkä Buchholz, nimismies Torff ja luutnantit viettäneet viimeisinä kolmena iltana kapteenin kanssa emäseurakunnan kievarissa.
Uutta Esterille nyt, kun taas siihen johtui puhe, oli tieto, että niinkuin oli viejänä kirkkomaahan, niin oli Juho ollut taloon noutajanakin. Hän oli, forstmestarin tuodessa ensimmäistä rouvaansa, ollut hevosella vastassa tässä samassa kievarissa, johon nyt Esterin saattoi hänen ensimmäisellä retkellään avarampaan maailmaan.
Tuolle lihavalle emännälle he eivät olisi olleet muuta kuin akatemiasta pois potkituita renttuherroja. Tuossa kievarissa istuessa ja hevosia odottaessa virkkoi Antero: Siellä Helsingissä puhuttiin paljon kansasta, mutta minusta tuntui usein kuin olisi kansa niille uusmaalaisille ollut aivan toista kuin meille.
Taas heilui ruoska Heikkilän tanhualla, taas kuului hihkaisuja ja hevonen laukkasi vaahdossaan. Isäntä oli kuin pirultariivattu aivankuin hänen sukunsa entiset juopot, markkinankävijät ja yltiöpäät olisivat alkaneet kummitella hänen hahmossaan. Aamupäivällä hän saattoi juoda kaupungissa, puolenpäivän aikaan jossakin kievarissa, illalla toisessa ja yöllä kolmannessa.
»Anteeksi, minä en osaa jenkkaa», ja hän saattoi neiti Lehtisen paikoilleen kumarrellen hänelle kymmenenkin kertaa silmäillen ympärilleen. Esteri oli kadonnut, eikä häntä löytynyt mistään. Kun hän seuraavana päivänä yritti tapaamaan häntä, ilmoitettiin, että Esteri oli matkustanut. Esteri teki taivalta kuin karkulainen. Kievarissa hän viipyi vain sen aikaa, minkä hevosta kiireellä valjastettiin.
He olivat aikaisemmin päinvastaiselle suunnalle matkatessaan viettäneet yön tuossa samassa kievarissa ja koska heille oli jäänyt siitä hyvä muisto, tulivat he neuvotteluissaan siihen uskaliaaseen päätökseen, että nytkin käyttäisivät talon vierasvaraisuutta hyväkseen.
"Semmoinen pakana se on, eikä antaisi minunkaan käydä sanaa kuulemassa", ajatteli Katri, "mutta enempi tulee kuulla Jumalaa kuin ihmisiä." Kalle kyseli Kössiä, mutta ei kukaan tiennyt missä hän oli. Ehkäpä se on todellakin kievarissa ryyppimässä, arveli Kalle ja lähti sinne päin astumaan.
Ajetaanpa pojat kyydillä Ja käydään kievarissa, Siell' on punssia pöydällä Ja viiniä pikarissa. Siell' on punssia pöydällä Ja viiniä pikarissa. VARRO. Kuuletkos mitä Katri sanoo. Hän on oikeassa. Onko sulla punssia? No, no! Kunhan nyt edes sinun jääkellari-kaljaasi saisi. VARRO. Ja sitte sikari palamaan ja lauletaan me niinkuin Katrikin, mieli hilpeäksi.
Vaatteet olivat hänellä herraskuosia, kaulassa oli selluloidikaulus ja Roihan kravatti. Sitten poltti hän »rettingin» paperossia, joi mielellään olutta kievarissa, kun sattui saamaan rahaa irti, ja kirjoitti nimensä jota muuten joka paikkaan kirjoitteli Kaarlo Kettuin.
»Hm minä olin niin lapsellinen silloin ennen. Mutta kyllähän se niin on, että tuskin Kukkolan kankaalle viitsisin mennä, jollet sinä sinne tulisi.» »Kiitos, Hely! Nyt sitä ilolla mennäänkin.» Hely kävi taas vakavaksi eikä enää puhunut mitään, mutta he tulivatkin samassa kotiin, ja sitte kiirehdittiin saunaan. Kievarissa ei nyt ollutkaan matkustavaisia; juhlailtana ei niitä juuri useasti liiku.