United States or Tunisia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vanha salaperäisyyden sumu ei ollut vieläkään hälvennyt Heikkilän ympäriltä, mutta sen ydin oli heidän mielestään selvä se oli kaikesta päättäen ollut taistelua talosta, ties Jumala kuinka ankaraa ja hellittämätöntä. Kaikki kokonaisuutena katsottuna esiintyi tuo parin vuosikymmenen taival vastakkaisten voimien kamppailuna talon ylivallasta nykyinenkin oli vain sen jatkoa.
Ohjaksennykäisy ja ruoskanläjähdys he ajoivat täyttä karkua Heikkilän ohitse ja hihkaisivat yhtaikaa juuri talon kohdalla. Piiat seisoivat sydän kurkussa pihalla muuan joukosta juoksi hengästyneenä tupaan. »Näkikö emäntä isäntä ja...» »Entäs sitte...?» Tyttö karahti korviaan myöten punaiseksi ja vetäytyi kuin pahanteosta tavattu masentuneena takaisin.
Olisivat he luulleet Heikkilän tyttärellä olevan sen verran oman arvon tuntoa ja kunnioitusta vanhempiaan ja sukuaan kohtaan! Eikö hän, ainoa lapsi, ymmärtänyt, että nyt oli sukutalosta kysymys?» Tyttö itki ja rukoili ja hän itse oli kuin järjiltään.
Käräjätalon eteissuojat kihisivät väkeä täynnä kaikki eivät edes mahtuneet sisälle, vaan osa odotteli pihalla. Tuomio kyllä tiedettiin edeltäkäsin, mutta Heikkilän talon kohtalo oli jokaiselle niin läheinen, että tuntui kuin he olisivat kokoontuneet oman asiansa päätöstä kuulemaan. Liikutuksen väristys kulki joukon läpi, kun Heikkilän isäntä astui rautoihin puettuna kuistille.
Se oli niitä Heikkilän salaisuuksia, joita saattoi aavistaa, vaan ei selittää. Jotkut väittivät varmaksi, että isäntä toisinaan tuoksahti väkeville. Mitä se merkitsi? Itse hän ei hommannut juomatavaroita. Hankkiko niitä emäntä, joka nyt ajoi kaikki kaupunkimatkat, ja antoi määräannoksittain? Mutta kukaan ei ollut häntä nähnyt viinakaupassa tai hänen tuomistensa joukossa sellaisia tavaroita.
Hän seisoi vielä hetkisen paikoillaan, ankarana ja ryhdikkäänä väestä tuntui niinkuin hän olisi sinä yönä kasvanut päätään pitemmäksi ja ikääntynyt kymmentä vuotta vanhemmaksi. Tätä temmellyksen yötä seurasi monta rauhan vuotta. Jokainen voi huomata, että Heikkilän asioissa tapahtui sinä heinäaikana kokokäänne.
Tuon pienen yhteiskunnan kustannuksella rakennettiin Heikkilän pirtti uudestaan, ja ukko sai siellä, kaikkien kunnioittamana, lopettaa päivänsä vähäistä ennen kuin se tieto tuli, että Suomi oli Venäjän hallussa.
Silloin, heti häiden jälkeen, tapahtui hänessä ensimäinen kaikkien silmään pistävä muutos hilpeä, avomielinen tyttö muuttui yhtäkkiä vakavaksi ja umpimieliseksi. Se oli sitäkin ihmeellisempää, kun hilpeys ja avomielisyys kuului aivan sukuun, niin että Heikkilän naiset olivat ikimuistoisista ajoista olleet vielä kuuden-, seitsemänkymmenen vuotisina yhtä hilpeitä kuin enimmät kuusitoistavuotiaina.
Enhän olekkaan kohtuuton; en, lisäsi hän ivallisella naurulla. Risto astui sisään. Hyvää iltaa lausui hän. Olen kuullut, että sinulla huomenna on käräjä-juttu ja että Heikkilän isäntä koettaa keinotella sinua torpasta pois ja myöskin, että kontrahti on joutunut hukkaan. Niin on, veikkonen, huokasi Mikko.
»Hm, jaa jaa totisesti ovat Heikkilän asiat olleet jotensakin kummalliset», sanoi hän vihdoin. »Niistä on tiedetty hyvin vähän ja emännän kuolema sattui niin äkkinäisesti. Ja jos nyt sanon oikein sydämeni puhtaaksi, niin, tuotanoin, oli minullakin siihen aikaan samankaltaisia epäluuloja.