United States or Argentina ? Vote for the TOP Country of the Week !
GRANSKOG: Mutta kuka varjelee minua, jos minä puhun totta? KERTTU: Minä. GRANSKOG: Ettekä sylje minua silmille? KERTTU: En. GRANSKOG: Huomenna ilmoitan minä tarkemmin. Mutta minun täytyi välttämättömästi näyttää Maijullekin uutta viuhkaani. Menemmekö? GRANSKOG: Mennään. Näkemiin asti, Gertrud. KERTTU: Te laskette vaarallista leikkiä, arkkitehti Granskog. Esirippu. TOINEN N
Se seikka, että eräs arkkitehti oli huomannut maksavan vaivaa asettua asumaan kaupunkiin, todisti, etteivät laajat rakennuspuuhat tulisi tähän pysähtymään. Ja tuon tuostakin kuuli kerrottavan rakennuksista, jotka ympäristön tilanomistajat aikoivat joko koroittaa lisäkerroksilla tai rakentaa uudenaikuiseen tyyliin.
Pastori Sohlman, sanokaa. Mitä tulee minun tehdä, että mieleni valmistuisi parannukselle? Neuvokaa minua. PASTORI. Teidän tulee ensiksikin tukahduttaa syntiset tunteenne arkkitehti Hovingiin. SYLVI. Minä en voi. Se on vallan mahdotonta. PASTORI. Sanokaa ennemmin: te ette tahdo. SYLVI. Ei, en minä tahdokaan. Sillä silloin ei minulle jäisi mitään. Ei niin mitään koko avarassa maailmassa!
KERTTU: Niin, ja minä sanon sen vieläkin, niin totta kuin minä elän. Jos te ette jätä minun sisartani rauhaan, huudan minä kaduilla ja toreilla, missä te kuljette: Katsokaa, tuossa kävelee herra arkkitehti! Eikö hän ole komea ja arvokas?
Vanhan ystävyyden nojalla, lapsuuden ajoilta. SYLVI. Arkkitehti Hoving ei näy niitä enää muistavan. ALMA. »Arkkitehti Hoving»? Minusta sinä äsken sanoit häntä Viktoriksi. Sanoinko? Siinä oli! Niin minulle aina käy, kun koetan teeskennellä. ALMA. Minkätähden sinä teeskentelisit, Sylvi? SYLVI. Niin, sanopa muuta! Minkätähden sitä tekisin!
KERTTU: Ja onko teidän piireissänne myös tavallista, että mies, jonka nainen on ajanut ovesta ulos, käyttää tämän naisen sisarta päästäkseen häpeällisten tarkoitustensa perille? GRANSKOG: Mi-mitä te sanotte? Osh, kuinka minä olen lapsellinen! Tietysti laskette pientä pilaa. KERTTU: Herra arkkitehti: Miksi te vainootte minua?
Siellä on muuten mitä ihanin kevätilma. ALLI: Ellei Kertulla ole mitään sitä vastaan. GRANSKOG: Teidän luvallanne, Gertrud. KERTTU: Tee kuin tahdot. ALLI: Mennään sitte. Minä tulen heti paikalla takaisin. KERTTU: Herra arkkitehti. Minun täytyy sanoa se teille: Te olette inhoittavin mies, mitä minä olen nähnyt. GRANSKOG: Tuon te olette sanonut minulle kerran ennenkin.
GRANSKOG: Ei, on jotakin joka jää. KERTTU: Mitä se on? GRANSKOG: Kohtalon laki. Tunnetteko te sen painon, Gertrud? KERTTU: Tunnen. Mutta minä tahdon sen ravistaa hartioiltani. Olemmehan me jälleen kahden. GRANSKOG: Gertrud. Sinä unohdat tuon kolmannen. KERTTU: Niin, niin, minä unohdin kolmannen. Meidän takanamme seisoo harmaja vuori. Näettekö te sen, herra arkkitehti!
Joka on niin koketti ja inhoittava, että häntä tuskin viitsii katsoa. Ei, häntä minä toki suvaitsen kaikkian vähimmän. AKSEL. No, sano sitten itse. SYLVI. Kyllä minä tiedän yhden, josta pidän enemmän kuin kestään muusta. Mutta se on eräs herra. AKSEL. Herra ? SYLVI. Viktor Hoving, arkkitehti. Kyllä sinä hänet tunnet. AKSEL. Enpä oikein. Hän kun vasta nykyjään on tullut paikkakunnalle.
»Niin» se minun täytyy sanoa,» virkkoi hän, »että kaikessa, mikä koskee tuota huvilaa, minä ehdottomasti noudatan Johan Henrikin mieltä, senhän itse arkkitehtikin on saanut tehdä.» »Se nyt ei minun itserakkauteeni yhtään vaikuta, äiti; tuo arkkitehti Holm ei ole sen enempää kuin keskinkertainen kyky.»