United States or Colombia ? Vote for the TOP Country of the Week !
GRANSKOG: Niin, näettekös, minä olen Johan Wilhelmin veli. Hän osasi puhua vielä paljoa paremmin. KERTTU: Herra arkkitehti: Miksi te tulitte minun luokseni? GRANSKOG: En samasta syystä kuin viime kerralla. Muistatteko te sen kerran, Gertrud? KERTTU: Sillä kertaa te olitte hävytön. Vaikka tiesitte, että minulla juuri oli ollut niin suuria suruja. GRANSKOG: Siksipä juuri.
KERTTU: Jos tuo oli olevinaan pilaa, niin täytyy minun sanoa, että se on julminta leikkiä, mitä ijässäni olen kuullut. Pilaa kaatuneesta miehestä hyi, herra arkkitehti! GRANSKOG: Minä surkuttelen vilpittömästi hänen kohtaloaan. KERTTU: Te! GRANSKOG: Juuri minä. Vaikka minä en voi ymmärtää, miksi te häntä niin jumaloitte.
Vähitellen alkoi se täyttyä ja klo 12:n jälkeen oli tuskin yhtään pöytää enää saatavissa. Oli pankkien ja konttorien yleinen ruokatunti. Yleisö olikin enimmäkseen liikemiehiä, joukossa myös joku asianajaja, lääkäri tai arkkitehti.
Lihava ja hienosti puettu herrasmies, luultavasti arkkitehti, seisoi telineiden luona ja näytti jotain ylöspäin, puhuen kunnioituksella kuuntelevalle rakennusmestarille. Heidän ohitsensa ajoi portista ulos ja sisään tyhjiä ja lastattuja kuormarattaita.
"Luulin vain, että puhuitte siitä toisesta kirkosta." "Mistä toisesta kirkosta?" "Siitä, joka oli rakennettava punaisista hongista ja valkoisesta koivusta sinne kauas Kolin rinteelle, ennenkuin vanha rovasti kuolee." Herra arkkitehti vaikeni äkkiä ja kävi tulipunaiseksi. "Niin se sitähän minä aina ennen taisin ajatella " Ja sitten hän puhkesi nauruun, sellaiseen onttoon, äänekkääseen nauruun.
"Niin juuri, eikö koskaan saisi ostaa uutta mattoa?" säesti Jenny. "Kultaseni", sanoin, "asia on nyt kerta niin, että uusi ja vanha harvoin sulavat yhteen, ja se, joka ostaa uutta vanhaan, pyhään perhesuojaan, jossa kaikki esineet ovat samalta aikakaudelta, saa noudattaa yhtä paljon huolta ja älyä kuin arkkitehti, joka uudistaa holvin tai kaaren jossain vanhassa, hienossa rauniossa.
Mutta sanokaa minulle: Mitä te nykyään harrastatte? GRANSKOG: Minä olen arkkitehti. Tutkin viivoja kaikessa etupäässä ihmiselämässä. KERTTU: Te olette siis, niin sanoakseni, elämän arkkitehti. GRANSKOG: Vähän sinne päin. Siinä sivussa rakentelen minä kirkkoja ja hyyrykasarmeja. KERTTU: Te puhutte liian huolimattomasti ammatista, jonka etevin edustaja te meillä olette. GRANSKOG: Pah!
Arkkitehti on oleskellut kaksi vuotta Espanjassa ja sanotaan hänen puhuvan sen maan kieltä; mutta varmasti tiedetään ainoastaan, että hän rakastaa Xeres-, Madeira- ja Oporto-viinejä. Lääkärejä meillä on kaksi, paljon matkustelleet ja paljon lukeneet miehet, toinen kihloissa, toinen juuri tullut isäksi.
KERTTU: Minä ajattelinkin! kuulkaa herra arkkitehti, te olette leikkisä mies. GRANSKOG: Olen silloin kun tarvitaan. KERTTU: Te sanoitte minua eilen myös huonosti kasvatetuksi. GRANSKOG: Se ei ollut leikkiä. KERTTU: Jos te taas rupeatte hävyttömäksi, menen minä pois. GRANSKOG: En minä ole ollenkaan hävytön. KERTTU: Pitäisikö minun vielä kiittää teitä kohteliaisuudestanne? GRANSKOG: Melkein.
Mutta kuinka minä koskaan uskallan tällaisella viuhkalla leyhytellä? KERTTU: Kiitä arkkitehtiä. ALLI: Kiitoksia, herra arkkitehti. Se oli aivan liikaa. Minun oli vain semmoinen Kertun vanha rämä. GRANSKOG: Teille ei ole mikään liikaa. Minulla oli teille muutakin asiaa. Arvelin, että menisimme yhdessä taidenäyttelyyn, koska ette kuulu siellä käyneen. ALLI: Onko se nyt auki? GRANSKOG: On.