United States or Malta ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Anton Holm tuumi, että sinä ehkä tietäisit jonkun neuvon, koska olet maanantaina saanut rahoja. Vaan missä ei mitään ole, siellä on keisarikin menettänyt oikeutensa, tiedäthän!" sanoi hän surullisena ja nousi seisaalleen. "Perämiehen tutkintoni, se nyt on mennyt kaiken maailman tietä!... Mutta jos voisin kirjoittaa sata taaleria niiden seitsemän sijaan, joita nyt tarvitseisin..."
Portailta menivät he marmorisen taideteoksen ohitse, joka sota-aikana oli saaliina tuotu Saksasta. Se kuvasi leijonaa, joka etukäpälillään musersi suurta kärmettä. "Tämä kuvaa voittavaa kristin-uskoa taistelussa pahaa vastaan", sanoi herra Holm. "Katsokaapas everstiluutnantti tätä leijonaa! Eikö se ole komea eläin ja komea teos!" "Epäilemättä.
»Niin» se minun täytyy sanoa,» virkkoi hän, »että kaikessa, mikä koskee tuota huvilaa, minä ehdottomasti noudatan Johan Henrikin mieltä, senhän itse arkkitehtikin on saanut tehdä.» »Se nyt ei minun itserakkauteeni yhtään vaikuta, äiti; tuo arkkitehti Holm ei ole sen enempää kuin keskinkertainen kyky.»
Tämän väli-ajan oli everstiluutnantti käyttänyt huoneen tarkastelemiseen, ja muuan seinää koristavista tauluista veti etenkin puoleensa hänen huomionsa. Hän astui lähemmäksi sitä katselemaan. "Miellyttääkö tämä maalaus teitä?" kysyi herra Holm, puuhatessaan mukanansa tuoman viinipullon aukaisemista. "Miellyttääpä kyllä, herra vaatetusmestari", vastasi everstiluutnantti.
"Kiitoksia hyvä herra Holm, ja hupaista yötä!" "Tulkaa pian terveeksi, herra everstiluutnantti!" Sittenkuin näin oli molemmin puolin toivotettu onnea, lähti everstiluutnantti pois horjuvin askelin, mutta seisattui jälleen äkkiä, kääntyi ympäri ja sanoi: "Vielä yksi asia, herra vaatetusmestari! Hänen Majesteettinsa on käskenyt minua huomis-aamuna kello puoli kuusi tulemaan tänne.
Nyt ei hänellä enää ollut voimia mihinkään, hän oli kuin maahan lyöty ja nöyrtyi kohtalonsa alle. Ei hän kyennyt mitään vastaamaan, kuumat kyyneleet herahtivat alas hänen poskilleen. Ota asia järkevästi, jatkoi Holm hiukan lauhkeammin. Sille ei kumminkaan enää mitään voi. Ja tiesithän sinä kaiken aikaa, ettei sitä ikuisesti kestäisi. Ennemmin tai myöhemmin siitä kumminkin oli loppu tuleva.
Mutta te ette kuitenkaan ole ainoa, jonka aavistukset ovat toteutuneet", sanoi herra Holm hyvin teeskennellyllä totisuudella. "Muuten toivon sen metsästys-innon, jota viime päivinä luulen kuningattaressa huomanneeni, tekevän hyvää hänen terveydellensä. Tunnustakaa herra everstiluutnantti, että metsästäminen on mitä terveellisin huvitus". "Sen teen mielellänikin ompa se mitä miellyttävintäkin".
Varatuomari Holm oli hänelle vieras, hän oli uusissa olosuhteissaan kylmentynyt entiselle rakastajattarelleen, ei tahtonut häntä enää tuntea eikä tunnustaa olleensa missään tekemisessä hänen kanssaan, Se oli kaikki ollutta ja mennyttä! Vihan puuska oli ohitse: yksinäisyyden ja turvattomuuden tunne tuli sijaan. Häpeä häntä odotti ja ihmisten tuomio, puute ja avuttomuus.
Uskokaa tai älkää", Katri hymyili veitikkamaisesti, "mutta Katri Holm ei nuorena tyttönä ollut juuri niin ruma näöltään, että miesväki olisi häntä pakoon lähtenyt." "Eipä vainkaan", naurahti rouva Frisk, "näkyy kyllä, että hänellä oli silmät, kuin hehkulamput."
Ossi, hän huudahti ja riensi ovelle vastaan. Tervetuloa! Mutta Holm oli älynnyt, että vieras oli huoneessa. Hänen kasvonsa muuttuivat jäykiksi ja vieraiksi. Onko kauppaneuvos kotona? hän kysyi. Aili nauroi.