Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
Hra Lind pyysi puheenvuoroa, ja kun hän sanoi juuri kuulleensa, että neiti Hanna Holm tulisi jäämään kesäksi kaupunkiin, ehdotti hän häntä valittavaksi johtokuntaan.
"Onko jahtimestari R. jo saapunut tänne?" "Mistä tiedätte, herra everstiluutnantti, että häntä on odotettu tänne?" "Kuningatar itse puhui minulle siitä". "Jahtimestaria on varmaankin kohdannut joku onnettomuus", sanoi herra Holm. "Hänen piti puheen mukaan saapuman tänne jo eilen illalla.
Holm havahti, heitti lehdet pois kädestään ja tyhjensi lasin yhdellä siemauksella. Aili täytti sen uudelleen ja hän joi vielä senkin pohjaan saakka. Kylläpä sinulla olikin kova jano, ihmetteli Aili mielissään, kun oli sen niin hyvin arvannut. Menemmekö nyt alas ryytimaahan? Siellä on niin vilpoista. Ja minä näytän sinulle siellä omenapuun, jonka minä kahdeksan vuotta sitten istutin.
Miksi et sanonut minulle tätä ennen? kysyi Holm viimein matalalla, soinnuttomalla äänellä. Enhän sitä itsekään tiennyt, en tahtonut uskoa ennenkuin nyt vasta muutamia viikkoja sitten. Sen jälkeen en ole saanut sinua tavata. Martha katsoi häneen rukoilevasti, aivan kuin olisi elämä ja kuolema riippunut siitä päätöksestä, minkä Holm nyt teki. Muutama silmänräpäys kului.
Katri Holm oli, kymmenvuotisen palveluksensa aikana everstin perheessä, älyllä ja säästäväisyydellä koonnut pienen, noin tuhanteen kruunuun nousevan pää-oman, jolla hän nyt, palveluksesta lähdettyänsä pani alkuun oman kauppaliikkeen. Katri oli keski-ikäinen, kookas ja soreavartinen nainen.
Kamaripalvelijansa käski hän sill'aikaa toimittamaan everstiluutnantille virvoituksia, ja lähti sitten niihin huoneisin, jotka häntä varten oli pantu kuntoon. Herra Holm saattoi everstiluutnantin erääsen saliin, jonka katto oli varustettu mainittavan kauniilla ja hyvin kalliilla laudoituksilla, ja kysyi, kun he sinne olivat saapuneet, millaisia virvoituksia hän tahtoi.
Puhelu keskeytyi nyt, sentähden että Holm lähti kuningattaren luo. Sieltä palatessaan ilmoitti hän everstiluutnantille, että kuningattarella oli jo kirje valmiiksi kirjoitettuna, sekä että tämä itse tahtoi antaa sen hänelle. Hän pyysi siis everstiluutnanttia seuraamaan itseänsä kuningattaren huoneesen.
Eih! Onko hän nyt kaunis? Maisteri Kessler? Uh! Joka on niin jäykkä ja ikävä, etten tiedä toista. Ossi on kovasti vilkas ja iloinen. Jospa minä en häntä tunnekaan? Kyllä varmaan Sh! Aili pysähdytti kiikkutuolin ja kuunteli. Eiköhän tule ? Ovi aukeni ja kynnykselle ilmestyi nuori komea herra vaaleassa kesäpuvussa. Se oli varatuomari Oskar Holm. Ailille kohosi puna aina ylös ohauksiin.
Voi sitten sinua varmaan väsyttää. Käy istumaan tänne. Holm vaipui alas sohvan nurkkaan. Hän oli tosiaan kalpea ja rauenneen näköinen. Ei hän puhunut mitään eikä katsonut Ailia silmiin, niinkuin tavallisesti, otti vaan nenäliinan taskustaan ja pyyhki otsaansa. Aili istui pienelle tuolille hänen eteensä, onnea ja hellyyttä kuvastui hänen kasvoissaan.
He seisoivat siinä vastakkain, äänettöminä molemmat. Holmin silmät häilyivät epäröivinä sinne tänne, mutta Martha tuijotti häneen rävähtämättä. Odotus kävi hänelle yhä tuskallisemmaksi. Saattoihan Aili tulla takaisin minä hetkenä hyvänsä, ja milloinka hän sitten saisi sen tietää? Samassa kuuluikin jo oven käynti viereisestä huoneesta. Puhutaan toinen kerta, kuiskasi Holm hätäisesti. Milloinka?
Päivän Sana
Muut Etsivät