United States or Senegal ? Vote for the TOP Country of the Week !
Luulin huomaavani, ettei kaunis Elsa ollut teistä arvoton". Jakobsson katseli everstiluutnanttia silloin kysyvällä ja läpitunkevalla katseella. "Ystäväni Jakobsson", vastasi tämä, hiukan punastuen. "Luotan liiaksi teihin, enää salatakseni mitään teiltä. Tunnette myöskin niin tarkoin elämäkertani, että hyvin voitte saada tietää senkin vähän, mitä ette tiedä.
"Minun täytyy pyytää, että te, hyvä herra Holm, puolestani pyydätte anteeksi Hänen Majesteetiltansa, sillä en mitenkään jaksa kauvemmin odottaa!" lisäsi hän. "Pahoinvointini enenee yhä, ja tuskin pysyn pystyssä. Rohkenenko toivoa, että teette minulle tämän hyvän työn?" "Tämän ja vaikka minkä, jolla saan kunnian vähänkin hyödyttää herra everstiluutnanttia!" vastasi herra Holm kohteliaasti.
Mutta kun he olivat päässeet kappaleen matkaa kaupungista, pysäytti hän äkkiä hevosensa, viittasi everstiluutnanttia luoksensa ja sanoi, kun tämä oli hetken ratsastanut hänen rinnallansa: "Käske perästä tulevan ratsumiehen kiiruhtaa edeltäpäin ilmoittamaan minun tulostani kamaripalvelijalleni Holm'ille, jonka olen jo ennakolta lähettänyt sinne."
Kuluipa hyvän aikaa ennenkuin Jakobsson ja miehistö alkoi kaivata everstiluutnanttia, sillä sumu oli niin sakea, että saattoi nähdä ainoastaan lähinnä ympärillänsä olevat esineet, eikä herra Mörk maininnut mitään siitä, mikä oli tapahtunut.
"Te olette valtiotaitoa tuntematon haaveksija, everstiluutnantti Stålsköld, kun luulette semmoisesta pikkuseikasta kuin tästä tahi tuosta uskontunnustuksesta ruvettavan suureen ja ankaraan sotaan!" huudahti hän. "Siihen tarvitaan suurempia syitä! Kunnianhimo ja maiden voittamisen toivo ovat syitä, jotka tekevät ruhtinaasta sankarin". Ehdoton väristys kohtasi everstiluutnanttia.
Hän kehoitti siinä everstiluutnanttia saapumaan niille valtiopäiville, jotka hän oli kutsunut kokoon Upsalaan toukokuun alussa, siten saattaaksensa valtakunnan säädyt tilaisuuteen vastaan-ottamaan hänen jäähyväisensä ja vannomaan uudelle hallitsijalle alamaisuuden ja uskollisuuden valan. Kirjettä seurasi everstinvaltakirja ynnä lahjoituskirja, jossa hänelle luvattiin kaksi taloa.
Sill'aikaa kuin hän eräässä etuhuoneessa odotteli sopivaa tilaisuutta päästä kuningattaren puheille, lähestyi häntä muuan nuori mies, joka kohteliaasti esittäytyi Portugalin lähetystön jäseneksi. Herransa ministerin puolesta kutsui hän everstiluutnanttia olemaan läsnä kemuissa, joita ministeri samana iltana aikoi pitää.
Nuorukainen, joka ei ollut osallinen valtiovehkeisin, tahtoi samalla lähteä, mutta jäi Amalia rouvan monista pyynnöistä iltaiselle. Tämä seikka suututti everstiluutnanttia yhä enemmän. Vaikka mieli-ala kokouksessa oli ylipäänsä hyvin iloinen, ei everstiluutnantti kuitenkaan saattanut päästä pahasta tuulestaan, vaikka hän tekikin muutamia sitä tarkoittavia yrityksiä.
"Minä puolestani", vastasi everstiluutnantti, "olen vähän välittänyt koko asiasta, ehkäpä sentähden, että te olette edestäni sitä mietiskelleet". Jakobsson katseli everstiluutnanttia epäilevästi, melkein varmana siitä, ett'ei tämä ollut puhunut totta. "Oletteko hankkineet itsellenne varamiestä, ystävä everstiluutnantti!" "En! Olkoot he vuorotellen siinä toivossa". "Hyvä!
Viimein huudahti hän kuitenkin: "Hyvä Jumala, miten siunatun hyväntahtoinen kuningas tuo kuningatar kuitenkin on, kun on ollut niin armollinen herra everstiluutnanttia ja entäs minua sitten, syntistä ihmisparkaa kohtaan! Saanhan minäkin matkustaa Paimioon, herra everstiluutnantti?"