Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
Sinä et ole uskaltanut ilmoittaa tätä minulle. Olet vaan vältellyt minua, et ole päästänyt puheillesikaan. Kelvoton! Hän seisoi suorana ja jäykkänä, hänen katse leimahti ja hänen äänensä vavahti. Holm nähtävästi hätääntyi. Veret sävähtelivät hänen kasvoillaan ja kädet nyppivät hermostuneesti sohvan karmia. Hän koetti kumminkin karaista itseään ja asettua taistelukannalle hänkin.
Hän ei odottanut vastausta, vaan läksi samassa kyökin puolelle, rakennuksen toisessa päässä. He jäivät kahden, Holm ja ompelija. Sakset herkesivät narisemasta. Uhkaavat silmät kääntyivät sille puolen huonetta, missä Holm istui. Holm tapasi katseen. Martha, mikä onneton sattuma sinut toi tänne? Ajattelin vähitellen sinua valmistaa, ja nyt se tuli näin äkkiarvaamatta.
Silmät suurina hän katseli taivaan rantaa Valkeisen toisella puolen, eikä äännähtänyt, vaikka Holm seisoi siinä vieressä vastausta odotellen. Hiljaisuuden katkaisi vaan nyyhkäykset, jotka silloin tällöin nousivat hänen povestaan. Tuskin hän mitään näki, vaikka rävähtämättä tuijotti eteensä, tuonne kauvas, jossa taivas ja maa yhtyivät; sillä katse oli omituisesti sisäänpäin kääntynyt ja eloton.
Mielenliikkeet olivat asettuneet, maininkina ne kyyneleet vaan juoksivat hänen silmistään. Elämä oli vetääntynyt syvälle sielun sisimpään, niinkuin useimmiten tapahtuu, silloin kun suru ja tuska ovat yli äyräiden kohonneet. Niin, jatkoi Holm viimein, minä en voi viipyä täällä kauvemmin.
Kun Holm vähän sen jälkeen meni rannalle, näki hän Marthan ylempänä, Valkeiseen viettävän kallion reunalla istumassa. Hän nousi sinne myöskin. Seisahtui Marthan eteen. Sinun täytyy lähteä täältä pois, Martha, sanoi hän matalalla, mutta päättävällä äänellä, hypistellen huulipartaansa ja kiinnittäen käskevät silmänsä tiukasti Marthan värähteleviin kasvoihin. Välttämättä, niin pian kuin mahdollista.
Nyt alkoi vieraita tulla toinen toisensa jälkeen, ja Eevi talon tyttärenä kiiruhti heitä, vastaanottamaan. Ensin tuli tilanomistaja Holm rouvansa kanssa, jonka suuret, kultaiset korvarenkaat heilahtelivat joka kerran hänen suoriessaan ryppyjä puvustansa. Sitte tuli pieni, pyöreä rouva, ystävällinen, hieman mairitteleva hymy huulillaan.
Minä en lue monta kirjaa vuodessa, ja enimmin pidän minä niistä, joissa puhutaan indiaaneista." "Entä runoista? Oelenschlägerin, Schillerin ja muiden?" "Kyllä, tunnenhan minä niitäkin; olihan niitä meillä ennen kotona koko kaapin täysi ja äitini seuranainen, neiti Holm, luki niistä kovaan aamiaisen jälkeen ja illoin; mutta enpä juuri voi sanoa niistä pitäneeni, minä kun en voi kärsiä runoutta."
Rykmentinpastori Holm, joka Savon prikaatin kanssa äskettäin tuli tänne, on kertonut meille äitinne ja sisarenne pelastuksesta Tampereelta. Minä voin ilahduttaa teitä sillä tiedolla, että he onnellisesti ovat tulleet isänne tykö ja että hän on lähettänyt heidät turvaan Uuteenkarlepyyhyn.
"Niinkuin luultavasti itsekin olette arvanneet", jatkoi Holm, "kuvaa maalaus kuningas Kaarle IX:ttä Kirkholm'in onnettomassa tappelussa ja juuri samalla hetkellä kuin uljas Henrik Wrede antaa hänelle hevosensa. Kuningatar Katariina Stenbod vainaja kuuluu tästä maalauksesta maksaneen eräälle hollantilaiselle taiteilijalle sata hopeataalaria".
Muisto siitä ajasta yhä enemmän lauhdutti hänen mieltään. Oskar, elä hylkää minua. Jaksaisin minä kantaa häpeän ja ylenkatseen, en välittäisi ihmisistä mitään, jos sinä pysyt minulle uskollisena ja rakastat minua niinkuin ennen. Holm hengitti syvään, hän ei kyennyt heti vastaamaan, katsoi vaan alas, oli hervahtunut ja harmaankalpea. Jännitettyinä riippuivat Marthan silmät hänessä kiinni.
Päivän Sana
Muut Etsivät