United States or Guyana ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niin kuin varmasti vastaisitte, jos tuon mierontielle toimittamanne poika raukan vanhemmat nousisivat haudastaan ja ilmestyen eteenne kysyisivät: Mitä sinä rättäri nauroit? Tiesithän, että viimeisten terveisten mukana piti kengässä olla sinun velkakirjasi! TOLARI on tullut perältä vasemmalta jääden seisomaan veräjälle.
Tiesithän, että olin matkustanut vain kirjoittamaan suurta teostani... Johannes ei voinut jatkaa enää. »Suomi tulevaisuuden valtiona!» Se oli ollut hänen aiotun kirjallisen suurtyönsä nimi. Se oli ollut hänen aatteellinen elämän-unelmansa ja autuutensa. Sen muisto koski häneen liian kipeästi. Aura odotti. Mutta kun Johannes vaikeni edelleen, hän virkahti: Olithan sinä sanonut niin.
Sinä, Iiwar ymmärrät sen yhtä hywin kuin minäkin. Tiesithän, että Yrjö Eeronpoika oli jossakin keskuudessa tuon onnettoman Annan kanssa, me pidämme sentähden neitsyen täällä, arwelen, että meidän wiisas tohtorimme tietää neuwon hänen parantamiseensa, ja sitte meidän ei ole waikea saada tuo wiimeinen petturi ansaan. Waan Iiwar, tietäwätkö nuo Salojärwen sukulaisesi Annan olewan täällä?"
Jerusalemissa jos kuolo vain jokaista ristiritaria vartoo, jos siellä ykskään heistä vapaana ei käydä voi: kuink' yöllä joku heistä voi minut ehdoin tahdoin pelastaa? NATHAN. Kas kas, sit' älyä? Nyt puhu, Daja. Sä tiesithän, ett' oli vankina hän tuotu tänne. Lisääkin kai tiennet. DAJA. No niin.
Nyt ei hänellä enää ollut voimia mihinkään, hän oli kuin maahan lyöty ja nöyrtyi kohtalonsa alle. Ei hän kyennyt mitään vastaamaan, kuumat kyyneleet herahtivat alas hänen poskilleen. Ota asia järkevästi, jatkoi Holm hiukan lauhkeammin. Sille ei kumminkaan enää mitään voi. Ja tiesithän sinä kaiken aikaa, ettei sitä ikuisesti kestäisi. Ennemmin tai myöhemmin siitä kumminkin oli loppu tuleva.
Muilla tytöillä on.» »En minä tiennyt...» »Tiesithän sinä, kun eilen illalla sanottiin, että lähdetään Karjansillan taakse hiekkatöyräälle hautajaisille ja jokaisen pitää ottaa sokeria.» »Ei sitä olisi tainnut äidillä ollakaan.» »No, se on eri asia. Saat minulta, pannaan tämä kahtia», ja Liisa puraisi sokerihitusesta puolet Elsalle. Elsa otti vastenmielisesti tarjotun annin.
Mutta lapseni tuli paremmaksi kuin itse olin, hän ei unohtanut vihattua äitiänsä, vaikka kyllä tiesi ja tiesithän sen että ainoa keino saadaksesi hyvää nimeä ja mainetta oli olla poissa täältä ja muiden kanssa kirota minua." "Sen tiesin; vaan se ei ollut koskaan mieleeni." "Jos sinäkin olisit ollut itserakas, niin olisit sen tehnyt.
Lupaa se! tiesithän Sieluuni haastaa, Jotta voin hunnun Lemmestä raastaa, Laulaa sen pyhyyttä, Ilkkuin sen saastaa! Kiitos, ma tunsin Mielesi alaa, Aavistin kyyneles, Itketyt salaa, Haavaas kun koitti he Myrkkyä valaa! Kiitos, kun nostaa Henkeni koit sa! Milloin ma murruin, Hoivasi toit sa, Vikani kaikki Anteeksi soit sa. Sain kiinni jo touvista mastopuun.
Että se saattoi sen sanoa, vaikka olikin totta mutta että se saattoi sanoa: »Vanha kanttura, vääräsääri, väkäleuka!» Sillä minkä minä sille mahdan, minkä minä mahdan sille, mikä on minussa luonnon vika? Näithän sen ottaessasi, tiesithän sen minulle tullessasi, että vasemmukseni ontuu vaan että saatoit sen minulle sanoa? Hän jätti sittenkin hakkauksensa, laski kirveensä maahan ja istuutui.
MAUNO. Niin, sanoinhan sinua polttoviholaiseksi. Hyh! Siitäkö minä välittäisin. Sanoitpa sinä minua miksi hyvänsä, se on juuri yhdentekevä. No, sitähän minäkin. Ethän sinä niin lapsellinen ole, että siitä itseesi otat, varsinkin kun tiedät, ettei se niin täyttä totta minulta ollut! MAUNO. Eikös niin, Anna? Tiesithän sinä että kieleni silloin toista puhui, mieleni toista ajatteli.