United States or Réunion ? Vote for the TOP Country of the Week !
VOITTO. Kunhan vaan koit eivät olisi sitä syöneet. Tule, Kustaa. KUSTAA. Sano paremmin alttarille vietäväksi uhriraavaaksi. Vaan saattepa nähdä, täti, että minä saan rukkaset. Vielä mitä, noin pulska poika. Menkää, menkää, kohta on Liisa täällä. Laittakaatte pian valmiiksi! Neljäs kohtaus. No viimeinkin ollaan näin pitkällä. Mutta kylläpä siinä saikin vaivaa nähdä.
Olen etsinyt, kaivannut, surrut ma Sua, ja sentään on kuin oisit surrut Sa mua, Sa tuttu, Sa tietty, Sa ijäinen iki, jota aavistin ain, joka tullut ei liki. Saat tehdä Sa mulle, mit' tahdot ja voit, Sua aattelen yöt, Sua aamuni koit, tulit tähtenä taivaalle tähdettömälle, Sun kauttasi synnyin ma taas elämälle.
Silloin liikahtavat ilosta myöskin minun luuni haudassa ja kiittävät Viron kansaa onnelliseksi, Koit syleilee Hämarikkua ja molemmat huudahtavat: "Autuaat ovat puhtaat sydämestä, sillä heidän on valtakunta pilvien alla ja niitten päällä". Mutta nyt työhön; runoilemisen aika on toinen, työn aika toinen, ja aikaa myöten asiat käyvät.
ANTONIO. Yks avu sentään iäll' olla täytyy: jos ei se erehdystä vältäkään, se sentään kohta voikoon tyyntyä. Sä ensin koit mua saada sovintoon kanss' ystäväsi. Nyt mä pyydän, tee se! Tee parhaas, tasapainoon saadaksesi tuon miehen, jott' ois tyyntä kaikki taas. Käyn itse luokseen, kuu saan tietää sulta, ett' on hän rauhoittunut, milloin uskot, ett' enää läsnäoloni ei pahaa voi enentää.
Jos nuorna isälles teit kunniaa, Niin oppiaan sa imit intomiellä; Jos miesnä tiedettäs koit laajentaa, Niin poikas ehtinee viel' edemmäs sua tiellä. FAUST. Ken eksymysten syvän aallon alta Viel' luulee nousevans' on onnen lapsi tuo! Mi tiedetään, s' ei hyötyä meille luo, Mi tiettävää, sen kätkee öinen valta.
Lupaa se! tiesithän Sieluuni haastaa, Jotta voin hunnun Lemmestä raastaa, Laulaa sen pyhyyttä, Ilkkuin sen saastaa! Kiitos, ma tunsin Mielesi alaa, Aavistin kyyneles, Itketyt salaa, Haavaas kun koitti he Myrkkyä valaa! Kiitos, kun nostaa Henkeni koit sa! Milloin ma murruin, Hoivasi toit sa, Vikani kaikki Anteeksi soit sa. Sain kiinni jo touvista mastopuun.
Ois mieli ; ei, on sana tyhjää, valan ma vannoin, että toimia nyt alan. astuu nopeasti ja varovaisesti ulos ovesta. On vihdoin vuoro muoti-asioiden; nyt pääsen pakoon Varma olla voit onnesta; taajasti kuin sääsket, koit tääll' lentää laumat onnittelijoiden. He hyvää tarkoittavat varmasti, vaikk' kyllä vähempikin riittäisi.
Näit, miten ulkosi metsät nuo sekä viljelys äärtyi, Näit tuhopäiviä myös halloja, kylmiä koit; Halloja, kylmiä koit, näit julmia jälkiä vainoin, Polttoa, ryöstöä maan, verta ja kuoloa myös! Taas toki näit, miten uljas, tyyn sekä sitkeä heimo Korvasi tappiot ain, niistäkin intoa toi, Intoa otti ja voitoikseen joka kerta ne käänsi, Valveni, valpastui, vihdoin kansana nous!