United States or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja aivan kuin itsestään siinä muodostuikin öinen, ihana saarnan ja herätyksen hetki. Kaikki ne monet suruttomatkin jäivät kuuntelemaan siihen, niiden harvojen uskovaisten joukkoon. Ja niin saarnasi Sakari Kolistaja kolmannen voimallisen saarnansa, n.s. yösaarnan. Näin hän saarnasi: »Kun kello lyö kaksitoista, niin silloin on sydänyö!»
Tulen punaiset liekit ulottuivat jo uhrin polviin, mutta kasvoja ei heti saattanut nähdä, sillä kuivat oksat olivat vasta sytytetyt palamaan ja savu peitti kasvot. Hetken perästä kevyt öinen tuuli hajoitti savun, ja silloin paljastuivat vanhuksen kasvot ja harmaa parta, joka valui rinnalle.
ANIAN. Olenpa kärsinytkin retkelläni tuosta kolkosta päivästä aina tähän hetkeen asti. Tämä päivä alat vainosi mun sieluani kuin öinen saamumtuuli, koska polkien tuhansia harhateitä, kohden kodon ilmaa samoilin ja pohjan reunaa alat etsi mun silmäni.
Sordello maata sormellansa piirsi ja sanoi: »Katso, et ees viivan yli tään päästä voisi päivänlaskun jälkeen. Muu kyllä ei, vain pimeys öinen estää mäkeä nousemasta, mutta sepä vie voiman kaiken, vaikk' ois tahto altis. Sen sijaan alaspäin voi astuskella ja vuorenrintehiä pitkin kiertää, vaikk' kammitsoikin taivaanranta valon.»
Oi, jää meidän luoksemme! Lumi on useasti ennenkin ollut vuoteeni ja taivaan tähtinen laki öinen kattoni. Minä lepään siellä levollisemmin kuin kotona sinun luonasi pehmeimmällä vuoteella. Kotona meidän luonamme sinulla on muutakin kuin lepoa, muutakin kuin hyvää hoitoa, on mainehikas toiminta-ala!
Tämä öinen valo tulee taivaanlaesta taikka sisäpuolisesta maan kuoresta, joka saa valonsa keskipisteessä olevasta maanalaisesta auringosta ja luo takaisin tämän valon niinkuin kuu meillä. Tämän asian laita vaikuttaa ettei melkein muuta eroa yön ja päivän välillä ole, kuin ettei aurinko ole yöllä näkyvissä, mikä suhta taas tekee ilman vähän lauheammaksi. Natsaari-kiertotähdellä.
Synkkä polku Suomen kansan; harvoin loisti tähtikään, Avun-huokaukset hukkui epätoivon pimeään. Kova onni kansaa murti, epäilykseen syöksi sen; Mut ei syöstä voinut tieltä oikeuden, totuuden. Nyt on päivä koittanunna, Suomen kevät alkanut, Suomen kansa herännynnä, valohon jo astunut. Mikä öinen valta voisi nyt sen saada horjumaan Taistelussa eestä maansa, eestä rakkaan ruhtinaan?
"Kirkkaalla päivällä", hän varovasti muistutti, "en näiden paksujen hirsien suojassa pelkää tuhansiakaan villeistä, sillä olen sekä aseilla että ampumavaroilla hyvin varustettu, mutta öinen hyökkäys on vaarallinen. Salaa he voivat veneellä lähestyä majataloa ja silloin voimme olla hukassa kaikista varokeinoista huolimatta".
Palasin suin päin majalle, herätin toverini ja ilmoitin hänelle tämän iloisen uutisen. Kiireesti viskasimme nyt rensselit ja musketit selkäämme sekä lähdimme pitempiä siekailematta tuulena taipalelle. Ja totisesti nyt hävisi ruumiistamme öinen kylmyys, kun me kaikki jänteremme jännittäen riensimme epävakaisten jääröykkiöiden yli hyppien toiselta keikkuvalta jääteliltä toiselle.
Pois pakko ynnä määritelmäin valta, Ne keksi ihmishengen öinen puoli, Ne keksi vallanhimon viekas orja; Vapaalle mahdoton on pakkousko, Jalolle tarpeeton on dogmivalta. Pois kurja kuona itse teräksestä, Pois rikkaruoho itse vehnän tieltä, Pois sanariita, ulkokuoren kiista, Ett' vihdoin ytimeen on auki väylä.