United States or Moldova ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ernstin sydän nauttii mitä suurinta iloa, sillä hän näkee kaikki lapsensa iloisina ympärillään. Ja lapset, Cecilia hänellä onkin oikeus iloita, ylpeillä heistä. He seisovat kaikki hänen ympärillänsä hyvinä ja nuhteettomina ihmisinä; he kiittävät häntä siitä, että he ovat syntyneet elämään ja oppineet tuntemaan sen arvoa. He ovat tyytyväiset osaansa.
Tunnettu itävaltalainen kirjailija Herman Bobr on kerran Johannes Mülleristä kirjoittanut varmaan sydämensä syvyydestä lähteneet sanat: Hän on avannut sydämeni. Tuhannet häntä siitä kiittävät. Hän ei anna heille mitään, mitä heillä ei ennestään ole. Mutta he eivät tietäneet, mitä omistivat.
Kun tulimme pojan kanssa kahden kesken, kysyin häneltä: "oletko nähnyt monta tämän kylän ihmistä?" "Kaksi". "Minkälaisilta he näyttivät mielestäsi?" "Toinen väärältä ja toinen oikealta". "Voimmeko nyt otaksua, että nuo molemmat miehet kiittävät Jumalaa hänen hyvyydestänsä?" "Ei ainakaan toinen heistä". "Mutta sanoithan tuolla mäellä näkeväsi jo hyvästi?"
Hän tahtoi säästää veljeltä ja siskolta masentavan tunteen olla lapsia äidille, josta heidän täytyisi hävetä. He kiittävät häntä huonosti siitä!" Hän hieroi hiljaa käsiänsä kävellen edestakaisin. "Kuulehan vaan tuota!" mumisi hän. "Tuolla äänellä on todellakin hurmaava valta minä kuulen sen! Oi miten imartelevaisesti, lempeästi ja hellästi hän rukoilee hän virittää hänelle uusia pauloja "
"Tarkoitanpa sitä, että otamme Martin takaisin kotia ja vielä Ainan kaupan päälle ja että laitamme heidät naimisiin, jos eivät he ole jo ennen siihen menneet", sanoi Kirri rohkeasti. "Tuommoisen ihmisen kanssa?!" "Ihmisessä ei moitetta liene, sillä kaikki kunnialliset ihmiset kiittävät Ainaa.
Mitä lääkäri sanoo? Ei mitään. Antaa rohtoja vaan. Kyllä te varmaan vielä paranette, jahka pääsette kesään, eikö niin? Mitä sinä arvelet, Kirsti? Kas, mikä lehti sinulla on siellä? Onko se tämän päivän? Oletko lukenut minun konsertistani? Se onnistui niin mainiosti. Kaikki sanomalehdet kiittävät kilvan, ja yleisö oli vallan hurmaantunut. Entä sitten vielä arvatkaapa, mistä nyt tulen?
Sitä oivaks' kyllä mainitaan, Mut siin' on kaikki arvellaan. Surkeillen kiittävät he meitä. Rahoja anoo, Rahoja janoo Vaan kaikk'. Oi köyhiä teitä! Kävely. FAUST K
"Minkä?... tuonko turkin antoi?..." kysäsi ruustinna nauraen. "Eikä, kuin tämän alimmaisen..." Nyt koki Junnu repiä turkkireuhkaansa avonaisemmaksi ja saikin vihdoin vanhan ruskean haaratakin hännykset käsiinsä. "Tämänhän se antoi, pormestari ... jopa tämän..." "Hyvä mieshän se taitaa olla pormestari ... kiittävät sitä muutkin..."
Vaan ei siinä pysy pottupojat, kun minä kiinnitän ohjaksia ja osotan ruunikkoa toiseen porttiin. Silloin kiittävät kun pääsevät kunnialla erilleen ajatteli Jukke ja tumman punertaviin kasvoihin levisi mieluinen loimo. Mutta hetken perästä vakautui kasvot ja tuhkanharmaat silmät katselivat enemmän sisään kuin ulospäin.
Eivätpä moiti meitä köyhät ja turvattomat, vaan päinvastoin kiittävät meitä; sillä annoimmehan usein heille saalistamme, jonka otimme rikkailta ja yleviltä. Niin kului muutama levoton, murheellinen vuosi, kunnes kohtas meitä taivaan kosto, surmasi Albericuksen ja hänen joukkonsa, mutta minut pelasti kohtalo sekä sotamiesten painetiistä että armottoman lain kylmistä kahleista.