United States or Venezuela ? Vote for the TOP Country of the Week !
Se meni, mutta näky ei mennyt eikä mene, sinä vaellat ja tulet toisen kerran ja kuinka monta kertaa tahansa siihen pyhään paikkaan ja luulet hänet näkeväsi siinä aina, ja sinulle on sitten sama, onko se siinä vai ei, sillä se on siinä kuitenkin.
Taivaallinen hyvyys säteilee hänen silmistään. Jospa näkisit hänet! Paitsi äitiäni en tiedä siinäkään suhteessa mitään häneen verrattavaa. Uskon, että rakastat sokeasti häntä. En, vaan näkevästi. Olin sokea silloin, kun en vielä tuntenut häntä. Ja mitä entistä ihmeellisempää luulet nyt näkeväsi? Näen elämän kauneuden. Näen kaiken maailman ihanuuden. Mitä tiesin minä ennen niistä?
"Ei, Klaudia, sitä en sano", sanoi Naomi, "mutta minä sanon hänelle, että sinä kovasti kadut kirjoitustasi ja pyydät Jumalalta anteeksi, minä sanon hänelle, että ennemmin tahtoisit nähdä hänen kärsivän kuoleman kuin kieltävän uskonsa ja että varmuudella toivot näkeväsi hänen taivaassa, jos ette enää kohtaa toisianne maan päällä. Hyvästi nyt hetkeksi.
ORANIALAINEN. O, jos sinä vaan tämän kerran näkisit minun silmilläni! Ystävä, kun sulla vaan on silmät auki, uskot sinä näkeväsi. Minä menen! Odota sinä Alban tulemista ja jääös Jumalan haltuun! Kukaties pelastaa sinut minun kieltäytymiseni. Kukaties tuo lohikäärme ei usko mitään saalista saavansa, ell' ei hän meitä kumpaakin ahmaise yhdellä kertaa.
»Mitä uutta sinä luulet näkeväsi?» kysyi Miihkali, tutkivasti katsellen kumppaniansa. »Minä en näe mitään muuta kuin sodan työt.» »Silloinpa näet enemmän kuin minä. Minä en näe enää edes sotaakaan muuten kuin verisenä haamuna, joka tuolta kaukaa viittaillen häviää yöhön.
Kun hän laitumelta palasi, pieniä karitsoita kaapunsa helmassa kantaen, jonka ohessa lampaat määkien seurasivat häntä ja hyväillen päillään sivelivät hänen kättänsä, muut paimenet seisahtuivat katsomaan hänen sivumenoaan; olisitpa luullut näkeväsi yksitoista tähteä Jooseppia kumartamassa.
Ja hän seisoo viimein kunnaan kiirehellä, Josta katse kauas Pohjolahan ehtii; Näkeväsi luulet tarinojen mailman, Siintävän siell' Lapin sammaleiset vuoret. Jalon kartanon myös näet ja sen ympär' Halaviston juhlallisen, kumarrellen tuuless'; Neito nuori, ihana kuin kevät-aamu, Väikkyilevi halaviston himeydess', Ruusu kauniin kartanon tän kukkatarhass'. Kenpä poimasee tän ruusun?
Me kuulimme että kahdenkertainen voitto tänään on saavutettu ja että te olette oikein tyytyväinen meidän nuorten ystäviemme kanssa. Ah! Anna! Bartholdus! Oi Herran päivät! Pitäisitkö minusta enemmän, Amalia, jos näkisit minun tuollaisena, verisenä, kaatuneena? Sitte kuolisin, jos sinäkin Kaarle... Hyvä... Jos olisit suonut minun tuollaisena näkeväsi niin olisit mun pian sellaisena saanut nähdä!
Pieniä kapineita nuo ja ohkaisia, mutta paljon painavat yhtäkaikki. Panepas niitä vaakaan vaan, niin hetikohta on toisessa vaa'asa maita ja tiluksia, ääntövaltaa, arvoa ja mitä hyvää ikinä ajatella voi. ANTTI. On se somaa. No, Silja, sinä vaan töllistelet. Luulet varmaan näkeväsi unta. Et usko omia silmiäsi, niinkö? Otapas käteesi tuosta harmaalaitanen ja koettele.
Ja hän seisoo viimein kunnaan kiirehellä, Josta katse kauvas Pohjolahan ehtii; Näkeväsi luulet tarinojen mailman, Siintävät siell' Lapin sammaleiset vuoret. Jalon kartanon myös näät ja halaviston Juhlallisen, tuulessa mi kumartelee; Neito nuori, ihana kuin kevät-aamu, Väikkyilevi halaviston hämärässä, Ruusu kauniin kartanon tän kukastossa. Kenpä poimasee tän ruusun?