United States or Sint Maarten ? Vote for the TOP Country of the Week !
Yhdessä näistä kamottavista kammioista, jotka ovat aiotut meiltä poistemmatuille, vaan ei vielä kuitenkaan kirkontarhan asujiksi päässeille, on kätketty meidän näkyvistämme, vaikk'ei sentään meidän säälistämme. Stenvall, Kivi. Hänen likeisenä naapurinansa on siellä samassa paikassa, samassa mielentilassa, Daniel Hjort'in nerokas luoja.
Kauan hän pöllytteli sutta perään, joka ontuen tallusteli edellä; mutta eipä lopultakaan auttanut, vaan täytyi hänen heittää Häntä-Heikki metsien haltuun. Niin; ja sitten me ryypättiin. Ja koska tämä oli tehty, käytiinpäs astelemaan kotiapäin taas, kantain runsasta saalistamme.
"Totta jumal'avita onkin nyt käsissämme kuuluisa Pirula, yhtä varmaan kuin me olemme tässä, sillä tuo herra polisi on aivan samannäköinen, kuin hänestä minulle lähetetty valokuva. Me emme lähdekään arvokasta saalistamme kuljettamaan noin vähillä vaatteilla, vaan me puetamme hänen kiireestä kantapäähän asti sitä ennen", sanoi nimismies ja lähetti yhden miehen noutamaan rautoja.
Mökin rantaan laskimme maihin, ja kun olimme veneen puhdistaneet, laittaneet kojeet tarpeelliseen kuntoon ja täkyastian veteen upottaneet, katselimme saalistamme, sillä aikaa kun Vihtori oli puntaria noutamassa. Ahvenet painoivat yli 2-1/2 naulan, muutamat 3-1/2. Ainoastaan se, joka katkasi Vihtorin ongensiiman, oli syönyt lieroa, kaikki muut eläviä täkyjä.
Latasin nopeasti uudestaan, menin aivan lähelle ja tähtäsin päähän. Tämä kuula sammutti eläimen hengen. Samassa olivat miehemme, jotka olivat kuulleet laukaukset, paikalla. Yksi ainoa mies laahasi kuolleen eläimen käytävän suuhun. Se luisui kiveä pitkin miltei itsestään. Kaadettu leijona oli hyvin upea eläin. Sen harja oli pikimusta. Seisoimme käytävän suulla auringonvalossa katsellen saalistamme.
Sentähden päätimme kuitenkin odottaa saalistamme. Me elähytimme kontistuneita ruumiitamme niillä vähillä väkevyyden aineilla, joita enää oli jälellä. Vihdoin puoliyön aikaan kuului metsästä ääniä. Niinkuin kissa vartoo hiirtä niin mekin nyt odotimme, milloin kallis saalis olisi käsissämme. Olimmehan asestettuja. Nyt hetki oli tullut yks, kaks me hyökkäsimme tulijain päälle.
Me hiivimme hämyssä huoneesen, täytimme esiliinani pastejeilla, lihalla ja leivoksilla, ja pistäysimme salaa eukkomme luo antamaan hänelle saalistamme.
Eivätpä moiti meitä köyhät ja turvattomat, vaan päinvastoin kiittävät meitä; sillä annoimmehan usein heille saalistamme, jonka otimme rikkailta ja yleviltä. Niin kului muutama levoton, murheellinen vuosi, kunnes kohtas meitä taivaan kosto, surmasi Albericuksen ja hänen joukkonsa, mutta minut pelasti kohtalo sekä sotamiesten painetiistä että armottoman lain kylmistä kahleista.