United States or Slovakia ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Mitäpä kuolettawia taisteluita olisikaan noin nuorella ijällä ja semmoisilla opin ja kywyn lahjoilla warustetulla nuorukaisella kuin te olette", sanoi Lotta. "Kun sielu janoo totuutta, pyrkii se tarkoitettua päämääräänsä kohden.
Sielu janoo eikä löydä vettä, joka sen janon sammuttaisi. Ei etsi sitä sieltä, josta se etsittävä on uskonnosta. Kuumeen tapaisella kiireellä etsin virsikirjan hyllyltä, sieppasin päällysvaatteet ylleni ja läksin astumaan. Aamu oli raikas, päivä paistoi. Kirkon valkoiset seinät hohtivat kirkkaina vastaani. Urut soivat, virsi oli aljettu.
Koira, koiran poika, huusi hän upseerille, jos olet mies, niin näytä meille kasvosi. Sitäkö varten sinulla on hevonen että pääsisit noin hopusti pakenemaan? Ja hän lähetti pistoolin laukauksen hänen jälkeensä. Odotapa, juutalaisen poika, sanoi arnauti-kapteini, pyöräyttäen hevosensa päin, miekkani janoo verta. Eteenpäin, eteenpäin, ruutin pojat! huusi vanha Hafiz. Eteenpäin lapseni!
Tuon laahaan kautta elon tyrskyn Ja rojun turhaa turhemman; Viel' ongessain hän kiemuroi ja pyrskyy, Ja hän, jonk' aina henki janoo, Suuns' ohi näkee herkut heiluvan, Vaan virvotusta turhaan anoo. Ja häijyllen jos mennytkään ei oisi, Hän kadotust' ei sentään välttää voisi.
Se on paha henki. Hän kertoo teille valheita. Hän se juuri on, joka verta janoo." "Hän olkoon kuka hyvänsä", sanoi Galdus tyynesti, "tätä tämmöistä he tekevät ja tästä syystä minä pelkään häntä ja ajattelen häntä hirvittäväksi." "Mutta tämä on kokonaan väärin", lausui Markus kiivaasti. "He eivät tunne häntä. Hän rakastaa meitä. Hän vihaa verta. Nämät kauheat asiat kauhistavat häntä."
Kun hänen laaksossaan kallioitten keskellä kesäaikaan oli paahtavan kuumaa, ja hän janoissaan tuli lähteelleen, ammensi ja joi raikasta vettä, sanoi hän usein: »Mitä tämä lähde on polttaville huulilleni, sitä on oppisi ja Henkesi sielulleni, Herra. Sanothan itse: 'Joka janoo, hän tulkoon luokseni ja juokoon.
Ainoastaan hätäisiä, Rientäviä Auttaa Herra armoineen; Niitä, jotka tuskissansa Jesustansa Itkein etsii avukseen. Sillä ne on sopivaiset, Kelpaavaiset Saamaan hältä apua, Jotka uskoin isoo, janoo, Kaipaa, anoo Syntein anteeks saamista. Herran kalliin veren hintaa Niiden rinta Silloin saapi tuntea; Silloin on he Golgatassa Katsomassa, Kuinka kuolee Karitsa.
Kysyt, kysyt, eikä vastaa kukaan; vierit vihdoin muiden lasten mukaan. Ah, tuo ilmees varhaisvanha, arka, siitä tunnen sinut, Helka parka! Olet tyttäreni, kuulut sukuun, surun heimoon, surman lasten lukuun, rotuun, joka rakkautta janoo, hirven silmin armahdusta anoo, kärsii, herkistyy, ei kauan kestä, kuolee sydämensä ylpeydestä. VANHA T
Mutta ne eivät ole sitä, jota teidän sisimpänne janoo ja jolle te väreilette, vaan...» Hän keskeytti, ikäänkuin peläten liikoja sanovansa. »Vaan...? Miksette sano suoraan, kun kerran olette jo näin pitkälle sanonut!» huudahti nuori rouva ja hänen maidonvalkeilla poskillaan paloivat tummanpunaiset täplät.
Tänään, kun hän saarnassansa kaupunginkirkossa oli selittänyt, kuinka tarpeellista oli taas asettaa Pyhä Ehtoollinen epäjumalisen messu-uhrin sijaan, meni hän alttarille, siunasi Saksan kielellä leivän ja viinan, kääntyi kansan puoleen ja lausui juhlallisesti: "Jokainen, joka tuntee itsensä rasitetuksi synteinsä taakasta ja isoo ja janoo Jumalan armoa, tulkoon ja vastaan-ottakoon Herran ruumiin ja veren."