United States or Angola ? Vote for the TOP Country of the Week !
Myöntävän, vastasi Carmela ja iski veitikkamaisesti silmää hänelle. Mutta jos hän ottaisi sanasta kiinni? Jos hän kosisi toisen kerran? Jälleen myöntävän, vastasi Carmela. Ja kolmannen kerran? Aina vaan, joka kerran, ilman mitään armahdusta! Hän nauroi ja ojensi punaiset huulensa hänen suudeltavikseen. Johannes imi pelkkää nuoruutta, puhtautta ja hyvyyttä hänen huuliltaan.
Hänen kykenemättömyytensä kostamaan tyttärensä puolesta vei häneltä viimeisetkin voimat, hänen kaikki jäsenensä olivat niin veltot kuin olisi hän saanut kovasti selkäänsä, hänen päänsä oli tyhjä, ja hänen sydäntään paleli. Hän pani kätensä ristiin ja kerjäsi ja rukoili kuin pilattu lapsi, kuin tunnon vaivoja kärsivä rikoksellinen, joka rukoilee armahdusta.
Lauri ei päästänyt Ollia käsistänsä; sorasta ja hänen päällensä pudonneitten puiden alta reutoihe hän ylös, vetäen myötänsä vanhuksen, joka langettuansa oli joutunut miltei miemoksiin ja jonka hän nyt voimalla nosti ilmaan ja sitte paiskasi maahan. Mutta vanhus rukoili, maassa ryömien, armahdusta, sanoen: "Mitähän minä sinulle olen tehnyt, koska henkeäni vainoot?"
Etkö enää eroo konsa, eikö lakkaa laulus soima?» Eipä armahdusta anna korpi Suomen, lintu Tuonen. Mylvii myrsky: »Vaivas kanna! Lietson sulle tulta suonen. Sydämeesi synkän majan teki lemmen tenho hurja; tekee tuska päähäs pajan, takoo, sikskuin kuolet, kurja!»
Ja poikani, se sano, ovat mulle Kuin jalokivet, joista halvan maksoin, Mut sentään kalliin, omani kun ostin. AARON. Andronicus, nyt menen. Oo, kuinka tästä konnantyöstä nautin Jo aatoksissa! Valkoiset ja narrit Vain hyvää tehkööt, suokoot armahdusta; Mull' olkoon sielu, niinkuin pinta, musta! TITUS. Täss' yhden käden nostan taivaaseen, Maan puoleen lasken tämän heikon tyngän.
Luoja suokoon» «Siihen voimaa, armahdusta.» Oi laupias Isä, armahda! Siitä virran reunall' Agnes Hurstiansa taaskin huhtoo; Valkoliinaa, tahratonta Virta vuolas tempoo, ruhtoo. Oi laupias Isä, armahda! Veri poiss' on hurstisesta, Liina puhdas, mutta turhaan: Agnes vielä verta näkee, Niinkuin tuolloin yönä murhan. Oi laupias Isä, armahda!
Tuo kaunis pajarin poika huuti suuressa hädässä, anoi Herran armahdusta; tuo impi ihalan illan oudon liettä liikutteli, oudon lasta laulatteli, oudon karjoja huhuili, oudon väänti värttinätä, oudon kanssa illat istui, oudon kanssa aamut astui, oudolle tilan tekevi, oudon ääntä kuuntelevi. PYH
Mutta nämä oli ilmoitettu kahta vertaa suuremmiksi kuin ne olivatkaan. Senvuoksi he muutenkin suurien velkojen takia hätäytyneinä rukoilivat armahdusta sakkojen maksusta. Mitä nöyrimmin sanoin laaditun kirjoituksensa he lopettivat toivottamalla Hänen Kuninkaalliselle Majesteetilleen henkistä ja ruumiillista hyvinvointia jota heiltä itseltään toden totta puuttui!
Anna mennä näin: ja ansaitsee armahdusta; eli siis, mikä hänen syyksensä jääpi, sekin on vielä lievennettävä, sanoi iloisesti kauppias. Kaikki olivat niin väsyksissä, niin sekaantuneet riitoihin, ettei kukaan arvannut lisätä vastaukseen sanoja: syyllinen, vaan ilman tappamisen aikomusta. Nehljudof oli niin kiihtyneessä mielentilassa, ettei hänkään huomannut tätä.
Täydellistä, pilvetöntä, lakkaamatonta sielun ja ruumiin sopusointua hän oli haaveksinut. Sen sijaan hän oli saanut alituista jännitystä, levottomuutta ja hermotaistelua, josta ei ollut armahdusta yöllä eikä päivällä ja jonka sietämisen vain eräät huimaavat, välähdykselliset lemmenhetket tekivät mahdolliseksi. Kolme vuotta hän oli elänyt yhdessä tuon naisen kanssa.