United States or Norway ? Vote for the TOP Country of the Week !
Verkalleen virkkoi Dami: "Eihän tuo ollut kuin semmoinen ajatus vaan. Usko minua, en minä ole tahtonut niin tehdä, enkä sitä voisikaan; mutta kun minua aina sättivät löperöksi, niin arvelin mä, että sopisi tuota minunkin kerran luikata ja kirota ja lyödä iskeä. Mutta totta sinä puhut.
Niinpä kuule, taivas, kun heimoni kiroon, kuulukohon kurjan huuto Karjalahan, Viroon, kaikkialle, missä kaikuu Suomen sukukieli, missä leikkii orjanlapset, laulaa orjamieli... Ei! Ei! En kirota ma saata kantajaani, ethän ole emintimä, olet oma maani.
GLOSTER. Mut minä en, ja siis en ole peto. ANNA. Oo, ihme: perkeleetkin puhuu totta! GLOSTER. Ihmeempää, että enkelit noin raivoo. Jumalan ihanainen naiseksi, Suvaitkaa luulluista mun synneistäni Täss' edessänne täysin puhdistaita. ANNA. Ruttoinen vihalainen mieheksi, Suvaitse tietyistä sun synneistäsi Mun täysin kirota sua, kirottua.
Ja Halket seisoi siinä katsoen häntä suoraan silmiin, aivan kuin hän ei olisi nähnyt ollenkaan meitä muita siinä ympärillä." "Mitä kapteeni teki?" "Heti kun Halket oli kääntynyt pois, kapteeni alkoi kirota niin sujuvasti, että olisi luullut hänen kiinnittäneen joka kirouksen hännän seuraavan kirouksen päähän. Se oli melkein yhtä hauskaa kuin itse Halketin esitelmä.
Ei se paljoa merkitse, Polly, jatkoi hän, kääntäen puhuessaan silmänsä lapsen rauhallisiin kasvoihin, ei se paljoa merkitse, jos sokea ja syntinen mies siunaa sitä, joka, niin kuin tämä pieni lapsi, on häntä itseään niin paljoa parempi. Mutta se merkitsisi paljon paljon hänen armottomalle päälleen ja hänen syylliselle sielulleen, jos hän voisi olla niin paha ja kirota tuota lasta.
"Vaiti, mieletön!" "Vaitiko? En vaikene. Minä tahdon puhua ja kirota sinut. Oi, jos tietäisin jotakin, joka olisi sinulle sama kuin Camilla minulle. Oi, jospa saisit, kuten minä, nähdä elämäsi viimeisen, ainoan ilon sortuvan! Jos taivaassa on Jumala, niin sinä saatkin sen kokea." Cethegus hymyili. "Sinä et usko taivaan kostavaan voimaan. Niinpä usko surevan äidin kostoon. Vapise!
Hänen ruskeat poskensa punastuivat, mutta vain hetkiseksi. Hänellä oli enää vain toinen korva jäljellä. Tahdotko luopua uskostasi tunnustaa paavin ja kirota Lutherin, niin saat pitää toisen korvasi. Saituri! huudahti hämäläinen. Herrasi ja mestarisi tarjoo maita ja valtakuntia ja sinä tarjoat vaan kurjan korvan! Vasen korva! virkkoi jesuiitta kylmästi. Seppä teki työtä käskettyä.
Mitäs tuon poloisen pojan siihen auttoi, että hän oli heitetty renttumaiseen katuseuraan ja oppinut siellä kaikkea ilkivaltaisuutta. Ne tytöt ja naiset, jotka kiroavat poikaa, tehnevät siinä väärin; äitiähän, joka poikansa noin huolettomasti jätti, heidän pitäisikin kirota. Hän yksin on syntinen. Mutta eipä vielä yksistään hänkään, mutta tuo petturi kotonaan.
Ken olet sinä houru, joka kannat muotoa näin armasta ja hymyelet niin makeasti mailmalle, jonka menoa viisaan kirota täytyy? Pois tämä muoto, tyttöseni! se ei maksa vaivaa, usko minua, ei maksa se vaivaa. SINIPIIKA. Murhetta nähdessäni, sen muodon kannan; mutta iloitsenpa, koska täällä iloa havaitsen. AJATAR. Viekotustaan kavahda: se muoto niin viaton ja vakaa, se viisaan pettää.
Puhkee vilkkaasti puhumaan. Unesta valveennuin nyt elämään, nyt heittänyt oon elon suuren arvan, näät piru vie nyt Kirota ei saa, se tuskin kärpästäkään pelottaa. Nyt työn on aika sekä sanan harvan! Lyön Luojan suunnitelmat kumohon; ei elinvoimat turhaan enää vuoda; maailmanrakenteeni tyhjä on; huomenna, sunnuntaina tahdon luoda! hymyillen.