United States or Turkmenistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta se olisi saanut olla tekemättä, sillä eräs saksalainen vääräsääri, jolla näkyi olevan tulimmainen kiire laivaan, töykkäsi samassa hetkessä kyynäspäätäni. Käteni puski lakkiani paraiksi sen verran, että hyvä vihuri pääsi sen alle ja lennätti sen veteen. Enempää en voi kertoa, sillä eihän tähän kirjaan saa tulla muuta kuin iloisia tarinoita.
Läksi jänis juoksemahan, Pitkäkorva piippomahan, Vääräsääri vääntämähän, Ristisuu ripittämähän; Jänis juoksi, pää järisi, Perä pyöri, pelto liikkui, Meni riskin Riion luoksi, Ja paksun Pajarin luoksi, Juoksi saunan kynnykselle, Sauna täynnä neitosia; Juoksi riihen kynnykselle, Kyykistihen kynnykselle.
Tulin myöskin arvailleeksi syytä rotukoiran epähienoon käytökseen, ilman syytä eihän unohtaisi jalosukuinen ja hyvin kasvatettu koira sopivan ja säädyttömän rajaa. Ehkäpä se tahtoi rientää tapaamaan jotain vanhaa, hyvää tuttavaansa. Mut en nähnyt muuta kunnon koiraa. Tosin joku ruippa, vääräsääri, pienen pieni piski tallusteli jonkun ikäneidon hameen kuuluvilla.
Niin se on kuin sanotaan: »suomeks' on susi reessä, venäjäks' ikenet irvellään.» Mischka. Hih! Tchoova tjyytjä! Wasjka. No, sinäkin täällä, pikku sirkku! Liisa. Tuoss'on sulle, vääräsääri! Wasjka. Ohhoh, kuinka äkäisiä teillä tytöt ovatkin! Näin somia lintusia olen minä ennenkin polvellani körötellyt. Liisa. Mene matkoihisi, senkin jok' mie sanon? Wasjka. No, miksi pakenit?
Mutta kuitenkaan ei hän voi olla arvelematta, että jos tuo metsäkauriin imettämä olisi ryppyinen, laiha, vääräsääri ja punatukka, niinkuin moni Vuorelainen, jonka minä olen nähnyt, niin on suuresti epäiltävä, tokkahan Perth'in kaupungin Kaunotar olisi ollut yhtä harras häntä kesyttämään.
Toi paistinkalat, kantoi viilit leilissä ... nyt katsoo vanhaksi: »Sen kanttura, sen vääräsääri ... sen väkäleuka». Saattaahan olla, mutta milloinka minä olen häntä soimannut siitä, että oli köyhä, ettei ollut mitään, että hänelle talon laitoin, kasket kaadoin, rimmet raadoin. Onko se nyt siinä, minkä näköinen mies on, tai minkä ikäinen, kunhan vain on mies?
Ei silloinkaan sanonut: »Vanha kanttura, vääräsääri», jos lie ajatellutkin ... vaikkenhän minä nyt sen kummempi kuin silloinkaan, joka olen aina ollut tämmöinen kuin olen. Ei nyt mikään entinen yhteinen mieltään ilahuta, ei mistään hyväksy, mistä minä. Vihassa aamulla töihinsä työntyy omasta aitastaan, kiukutellen illalla maata menee omaan aittaansa ja oven säpittää.
Mikä rähjä, mikä vinosuu, vääräsääri, kierosilmä lappalainen luulee hänessä suuren haltijan asuvan! Tuossako, ihmiskäsin tehdyssä ihmisen kuvassa haltija mieluummin asuisi kuin omassa kasvattamassaan puussa, jonka siemenen kylvi siihen salojen siintäväin keskeen, vetten välkkyvien vaiheelle?
Akka lehmällä ajavi, uros itse hiihtelevi! huusi Kuisma vastaan. Hoi, Panu pahanniminen, kohta on valtasi vähissä! Reidan poika on löydetty ja ajaa huomenna kotikyläänsä! Valehtelet vääräsääri, laskettelet laajasuinen! Koston päivä on koittanut! Laitanko, Panu, nuolen tuon sekasikiön selkään? kysyi Kuisma. Anna hurjien humata! Mutta Panu ei ollut niin rauhallinen, kuin miksi tekihe.
Että se saattoi sen sanoa, vaikka olikin totta mutta että se saattoi sanoa: »Vanha kanttura, vääräsääri, väkäleuka!» Sillä minkä minä sille mahdan, minkä minä mahdan sille, mikä on minussa luonnon vika? Näithän sen ottaessasi, tiesithän sen minulle tullessasi, että vasemmukseni ontuu vaan että saatoit sen minulle sanoa? Hän jätti sittenkin hakkauksensa, laski kirveensä maahan ja istuutui.