United States or Kazakhstan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun sa joskus lemmit, Niin sulotuskissasi mua muista; Mun kaltaiseni kaikk' on lempiväiset, Eleissään muuten liehuvat ja löyhät, Pait että lakkaamatta armaan kuvaa He jumaloivat. Miellyttääkö sävel? VIOLA. Oi, lemmen valtaistuimelle asti Se kaiun antaa! HERTTUA. Taitavasti haastat. Vaikk' olet nuori, vannon, että silmäs Jo lumonnut on joku mielitietty; Vai kuinka?
Mutta sehän sopii vallan mainiosti! ja piikatyttöjen keittiön rappusilla nauraessa erehdykselle he lähtivät menemään. Miellyttääkö tämä puku teitä? kysyi Elli, kun he olivat tulleet ulos portista. Sanomattomasti. Ja se häntä todella miellyttikin. Sehän oli hänen vanha ihanteensa ilmielävänä, se reipas maalaisneiti, jonka kanssa hänen piti perustaa talo ja antautua maanviljelijäksi.
SIMEONI. Alallamme! ja armahtakaat noita kiiltäviä olkia edes huomispäivään. JUHANI. Nythän ilo parhaimmallansa, »aatosta juhla korkein»; ja pahnoiksihan on olkien mentävä. Miellyttääkö Tuomasta? TUOMAS. Käyhän tuota koettaa. JUHANI. Ristipainia! TUOMAS. Olkoon menneeksi! JUHANI. Isketäänpäs, isketäänpäs! AAPO. Varro, poika! Saakoon Tuomaskin lujan kahmauksen housusi kaulureista.
Ja silloin minä päätin häpeämättä... Ja sitä paitse minä olen itsekin jotakin huomannut... Minä päätin ... kuulustella teiltä... Gagin raukka joutui kokonaan hämille. Suokaa minulle anteeksi, minä pyydän, lisäsi hän: minä en ole tottunut tällaisiin asioihin. Minä tartuin hänen käteensä. Te tahdotte saada kuulla, virkoin minä vakavalla äänellä: miellyttääkö minua teidän sisarenne?
Nuori mies katseli otsa synkkänä, laveata aroa. "Hiljaisella kankahalla kesäpäivä paistaa", lausui hän ivallisella innostuksella. "Minä en ymmärrä, kuinka voi kirjoittaa runoja arosta. Johan tuo nimikin saattaa, tullessansa huulieni yli, kaiken runollisuuteni jäätymään. Miellyttääkö teitä todellakin tämä hirveä erämaa, herra professori?
Tämän väli-ajan oli everstiluutnantti käyttänyt huoneen tarkastelemiseen, ja muuan seinää koristavista tauluista veti etenkin puoleensa hänen huomionsa. Hän astui lähemmäksi sitä katselemaan. "Miellyttääkö tämä maalaus teitä?" kysyi herra Holm, puuhatessaan mukanansa tuoman viinipullon aukaisemista. "Miellyttääpä kyllä, herra vaatetusmestari", vastasi everstiluutnantti.
"Niin, sitä te ette ymmärrä; niin, mutta minä sanon teille, että kun vain tulen täysikäiseksi, niin ostan veneen ja purjehtelen Norjan puolella, ja silloin täytyy minun osata laskea lukua tullin ja muiden selkkausten tähden." "Miellyttääkö se teitä todellakin?" "Ah, merellä on hauskaa, purjehtiminen on niin raitista elämää, että tässä on laituri." Hän laski laiturin viereen.
Herra Nymark ja herra Lagander, miellyttääkö teitä volantin heitto?» »Teidän seurassanne miellyttää mikä hyvänsä», lausui Nymark. »Elkää puhuko kohteliaisuuksia, sanokaa oikein totta.» »Minä vakuutan.» »Mutta John ei varmaankaan tule mukaan.» Hän hieman arasteli sitä kysyessään. »Elkää minusta välittäkö», sanoi John, »luen mielelläni sanomalehtiä sillä aikaa».
GILBERT. Ei, herra; tämä pimeys kuuluu asiaan; sillä nyt seisomme varjoen hämäräisessä mailmassa, Kimmeerien murheellisessa maassa. Miellyttääkö teitä, herra, asettaa itsenne seisomaan tähän?
»Joka päivä, todellako! Miellyttääkö Ione häntä?» »Tottapa, koska heidät piakkoin vihitään.» »Vihitään!» Julia huudahti kalveten väärästä poskipunastaan huolimatta ja nousten rajusti tuoliltaan. Nydia ei huomannut kuitenkaan tämän mielenliikutuksen syitä.