United States or Tunisia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun sa joskus lemmit, Niin sulotuskissasi mua muista; Mun kaltaiseni kaikk' on lempiväiset, Eleissään muuten liehuvat ja löyhät, Pait että lakkaamatta armaan kuvaa He jumaloivat. Miellyttääkö sävel? VIOLA. Oi, lemmen valtaistuimelle asti Se kaiun antaa! HERTTUA. Taitavasti haastat. Vaikk' olet nuori, vannon, että silmäs Jo lumonnut on joku mielitietty; Vai kuinka?
Siihen loppuivat nuorison kemut ja itsekukin meni kotiansa. Kotiansa meni Jaakkokin, ja siellä hän katkerasti katuen surulla huomasi, kuinka huonot, heikot ja löyhät hänen hyvät aikomisensa ja lupauksensa taasenkin ovat olleet. Noin taisteli Jaakko hyvän ja pahan, häpeän ja kunnian välillä, mutta millä voimalla?
Tule, ritari, tule! Neljäs kohtaus. Huone herttuan hovissa. HERTTUA. Nyt soitteloa! Huoment', ystäväni! Cesario hyvä, taas tuo pikku laulu, Tuo vanhanaikuinen, jonk' eilen kuulin! Minusta enemmän se liensi tuskaa Kuin tämän liehuvan ja riehkan ajan Teeskellyt sävelmät ja löyhät loilut. No, yksi värsy vaan! CURIO. Suokaa anteeksi, teidän arvoisuutenne; hän, sen laulaja, ei ole täällä.
Jos minä saarnaan, mitä en usko, tahdon minä sanoa: «Se on meidän uskontomme«. Mutta ehkä löytynee aine, josta saattaisi saarnata sydämestäkin? Rakkaus on semmoinen aine«. Perustukset olivat löyhät. Mutta eikö vanhan äidin rukouksia pidä totteleman, vaikka ne omaa tahtoa vastaankin ovat? Siinä myöskin perustus Johanneksen mielestä.
Toisin ja suorin sanoin: ympäristön löyhät puheet ja harrastukset olivat kuin olivatkin häneen tarttuneet. Romaaninlukeminen esimerkiksi! Kuinka hän oli ensin halveksinut romaaneja! Hän oli kerran huomannut, että rakkausromaanit herättivät hänessä eloon sen vanhan suutelemistunteen Georgia kohtaan. Hän viskasi kohta pois kirjat.
Kaikk' on kansa haljakassa kuni metsä huutehessa: alta on kuin aamurusko, päältä on kuin päivänkoite. "Huokeat oli hopeat, löyhät kullat kutsuloilla, rahataskut tanterilla, rahakukkarot kujilla näillä kutsuvierahilla kutsuloille kunniaksi." Vaka vanha Väinämöinen, virren ponsi polvu'inen, siitä siirtihe rekehen, lähtevi kohin kotia; laulelevi virsissänsä, laulelevi, taitelevi.
Minun pitäisi silloin ihan nöyrtyä ja rehellisesti tunnustaa sekä itselleni että hänelle, etten minä oikeastaan ole mikään afäärimies, että kaikki aikeeni ovat löyhät.
Rikka-ruoho oli tukauttanut Korpelan isän kylvämän hyvän siemenen oraan kasvun. Tiheään ei Jaakko kumminkaan ollut juovuksissa, sillä hän kammoi itsekin juoppoutta ja tenäsi aina selvillään ollessansa, ett'ei hän juo koskaan itseänsä juovuksiin, mutta nuot hänen lupauksensa olivat yhtä löyhät kuin hartaatkin.