United States or South Korea ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Minä tiedän että olette viattomat, minä tunnen teidät", sanoi Korpelan isäntä liikutettuna. Korpelan isäntä lähti nyt pois ja Jaakko lähti hänen kanssaan kylään. Hän tahtoi ikäänkuin mennä itse iholle, koetteeksi, uskaltaisiko kukaan häntä julkisesti soimata tuosta hirmuisesta rikoksesta. Kylään tultua erkanivat Jaakko ja Korpelan isäntä, jokseenkin raskailla mielin. Ilta oli.
"Mitäs varten muuta kuin rahain narrauspaikaksi", arveli Tiais-ukko. "Tietäähän sen, kun kapteenin rouva kuuluu senkin homman etunenässä olleen." "No on siinä pari sattunut yhteen! On vakka kantensa valinnut", kuului muudan ääni väkijoukosta. "Ei pitäisi kenenkään panna penniäkään mokomaan paholaisen pesään." "Oikein sanot, Paatelan Pekka", myönsi Korpelan muori hartaalla äänellä.
Jaakko ei ollut vielä paatunut ja Korpelan isäntä kostutteli nyt parhaaltaan kylvämäänsä siementä. Kauvan oli Mäkelän Mari Jaakolle ollut enempi kuin se, joka toivoi hänestä vielä kerran tulevan miehen, enempi kuin hänen rajun luontonsa villitsiä. Kauvan oli Mari Jaakon sydämellä asunut rakkaana, salaisena rakkaana, vaikka toivotoinna kaukaisena toivona.
Hän pyysi ja sai Korpelan isännältä hevosen päiväpalkalla, jolla hän vedätti hirret paikalle. Kun oli saatu raaka-aineita kartanoksi aiotulle paikalle, tuli salvaminen työksi ja nyt oli pikku tuvan tekeminen todellisuudessa, eikä vaan paljaissa uneksimisissa ja tuumissa.
Tää ilma on kesän sijalla nyt, niin minä näyttelen tätä vaaraa tälle harvijaisvieraalle.» »Kuka on vieraanne, en muista nähneeni. Jos hyvinkin lienee likeltä.» »Tämä on minun veljeni poika tuolta toiselta puolen pitäjästä. Ettepä usein ole mahtaneet ollakaan yksillä tulilla.» »Korpelan Tapani», sanoi Mari ja lähetteli minuun semmoisia silmäyksiä, etten tiennyt minä, minne katsoa ja mitä tehdä.
Kaksi poikaa heillä oli. Helan vanhemmat olivat jo kuolleet. Helka oli saanut yksinään periä kaikki heidän perunsa. Helka oli pyytänyt Simoa lähtemään asumaan hänen entiseen kotiinsa, vaan ei Simo ollut siihen tyytynyt. Simo oli myönyt kaikki tavarat ja tilan huutokaupalla. Korpelan entinen renki Matti oli ostanut tilan sekä enimmät tavaroistakin.
"Mitenkä niin?" tiedusteli Koskelan Kalle, toivoen saavansa taas puhevuoron hänkin. "No esimerkiksi siten, että Paksulan kapteeni kuuluu, niinkuin tässä äsken juttelivat, puijanneen ruukkilaisilta rahoja jo maksetusta metsästä", selitti Haarala. "Lakihan ne rahat hänelle on tuominnut." "Oikeuden muodolla ja lain varjon alla", pisti tapansa mukaan Korpelan muori väliin.
"Miehen tulee pitää sanansa; joka on tehty, se on tehty ja tehty seisoo. Ei siitä asiasta enään sanaakaan; onko teillä vielä jotain muuta sanottavaa?" sanoi Mauno vihdoin jäykästi, samassa nousten ylös, oikaisten itsensä hyvin ryhdikkääksi ja katsoen kiinteästi Korpelan isäntää silmiin. Luultavasti taisteli Mauno kovaa sisällistä taistelua tuona äänettömänä hetkenään.
"Korpelan seppä", sanoi hän viimein, " mutta eipä kätenne ole niinkuin sepän kädet, ovat puhtaat ja valkoiset kuin kankurin kädet. Tuskinpa meidän kankurienkaan kädet ovat niin valkoiset. Ojennappas, Riikka, kätesi rinnalle." Riikka keskeytti nyt kutomisensa ja ojensi hymyillen kätensä Tapanin käden rinnalle.
"Mutta teistä nähden, kuulemma, on kumpaisenkin kontti yhtä raskas... Vai niin, että te sitä olette se Korpelan seppä, joka Harjulan Marian tähden lähti kotoaan ihan tyhjänä pois. Olen teistä niin paljon kuullut", sanoi emäntä katsellen Tapania ylhäältä alas ja alhaalta ylös. Sitten hän kääntyi Dampbelliin ja sanoi: "Sanasta sana tulee, kypenestä maa kytee. Mikäs se teidän nimenne on?