United States or Colombia ? Vote for the TOP Country of the Week !
SELMA. Mutta voinko minä siihen mitään, että hän on niin kohtelias ja huomaavainen? Ja sitä paitsi hän on Abben parhaimpia ystäviä MILLER. Niin, sen kyllä uskon, ainahan vakka kantensa hakee. Mutta tuommoiselle nuorelle ylioppilaalle, jolla ei ole muuta kuin kaunis naamansa, sille minä en tytärtäni anna, se on vissi se! Valtioneuvoskin kerran
Vakka kantensa valitsee: kuin olette ihan yhden näköisetkin, kuin yhdestä pölkystä leikatut", puheli emäntä ja valeli niin ennustavilla silmäyksillä vuoroon Pekkaa, vuoroon Loviisaa ja kutsui kumpastakin pöydän taa istumaan.
Ja sitä se lie Iikkakin arvellut ja päätti että hänen pitää korjata tuo Liisa raukka, vaikka onhan se vähän niinkuin olisi kesken ristiltä siepattu, vaan välttää se hänelle. Ja niin ne liitot syntyivät. Eikö ole teistäkin, Viioska, niin, että vakka on kantensa valinnut?»
"Mitäs varten muuta kuin rahain narrauspaikaksi", arveli Tiais-ukko. "Tietäähän sen, kun kapteenin rouva kuuluu senkin homman etunenässä olleen." "No on siinä pari sattunut yhteen! On vakka kantensa valinnut", kuului muudan ääni väkijoukosta. "Ei pitäisi kenenkään panna penniäkään mokomaan paholaisen pesään." "Oikein sanot, Paatelan Pekka", myönsi Korpelan muori hartaalla äänellä.
Oli kuinka oli, minä tunnen rakkautta olevan maailmassa, minä uskon Kustaata ja hänen rakkauttansa. Merkillistä, että hän, joka on käynyt koulua melkein lukioon asti ja on niin paljon lukenut, rnpesi maamieheksi ja nai torppariin tyttären. Mutta totta kai "vakka kantensa hakee, vakan kansi kantumensa". Kustaa, marraskuun 15 p. Syksyiset kiireet ovat estäneet kaiken kirjoitustyön.
Hänkin oli epärehellinen ihminen, sillä "kyllä vakka kantensa valitsee". "Vai niin! Mutta mepä emme aiokaan sinun luvistasi pitää minkäänlaista lukua", sanoi nimismies, pisti kellon lakkariinsa ja niin lähtivät syynimiehet pois. Jo samana iltana istui Nartti koreasti kiinni, vahvasti raudoitettuna. Tuon kellon asiat olivat kummallista laatua.
Kauko nousi, tunsi kainalossaan voimakkaan, lujan käden, tunsi toisen pyyhkivän kasvoja, otsaa, niinkuin äidinkäden, niinkuin lemmityisen, hellivän, hoitelevan, hivelevän. Vielä kerran lensivät kielien vasamat. Ka, löysipäs kantensa vakka! Tapasi Saaren ylpeäkin omansa! Mutta eivät sattuneet, putosivat puolitiehen, niinkuin olisi ollut jänne katehen jousesta poikki.
Hänen mukanaan oli sillä aikaa pöllökin hävinnyt; ehkä siitä syystä että «vakka kantensa valitsee». Mutta ehkä kovin syyttömästi panettelemme tuota pikkusta akkaa, joka minusta olkoon parahin pikku akka maailmassa. Hyvä on että Herramme tuntee meidät paremmin kuin me itse. Petrea istui sillä aikaa sanaakaan virkkamatta.
Mitä siitä sitte muuta sanottavaa, kuin että kirkontornista tuli heinäsuova, vaikk'ei heinäsuovasta koskaan tullut kirkontornia? Ja kun ihmiset näkivät Tikan ja Maijun, pieninä ja sievinä, kuin oikein silmillä varustetut nuket, tepsuttelevan kirkkokankaan poikki, sanoivat he toisilleen: "Vakka kantensa hakee."