United States or Sint Maarten ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sillä jos ei Kustaata muuten tuntisi, voisi tämän kertomuksen johdosta luulla hänen saaneen huonon kasvatuksen. Mutta on huomattava, että kasvatus on monipuolinen ja että sitä on monta eri lajia, ja se on siltä aina hyvä, jos sillä vaan saavutetaan kasvatuksen tarkoitus. Kuivalan Kustaa oli aiottu hyväksi merimieheksi, ja siihen oli hän saanut sangen hyvän kasvatuksen.
Jotkut pitävät Kustaata hupsunakin, kenpäties vain siksi, että hän oli niin erinomaisen suulas, sillä pohjalaiset eivät koskaan pidä suulasta miestä oikein viisaana. Mutta luvunlasku, se oli Kustaan intohimo, hän laski tiellä käydessään, tupien raheilla istuessaan ja loikoessaan, jopa väliin nukkuessaankin. Asetti alituiseen uusia, oikein »hirmuisia» kysymyksiä ja ratkaisi niitä ääneen laskien.
Yksi ja toinen kysyi häneltä milloin milläkin kielellä yhtä ja toista. Suomalaiset kysymykset hän helposti ymmärtää, vaan ei muukalaisia. Kustaata ei vain kuulu. Huomena hän tietysti tulee. Täytyy siis olla rannassa huomiseen. Ikävältä tuntuu. Jos ei hän tulisikaan, olisin siten vallan petetty. Hän on saanut vissiin uuden ystävän ja unhottanut minun, köyhän tyttöraukan.
Siksi, että hän vieläkin rakastaa Kustaata, ja siksi ettei hän koskaan ole voinut kärsiä sinua, ystäväiseni. En voi tehdä mitään sinun hyväksesi. Sitä enemmän on minulla syytä valloittaa hänen sydämensä. Kreivittäreni, minä olen nyt haastellut kanssanne niinkuin veli ainakin, mutta te ette ole nähnyt hyväksi vastata minulle sisaren tavoin.
Ensimmäisinä aikoina, kuin Kustaa Stålsköld oleskeli Upsalassa, oli hän toisinaan tavannut sittemmin valtiokamariherran ja paronin Gyllenström'in, joka silloin oli päättämäisillänsä opintonsa yliopistossa, mutta pian sen jälkeen läksi vieraille maille vaurastuaksensa korkeasäätyisten hienoissa tavoissa. I'än suhteen oli paroni 7 taikka 8 vuotta Kustaata vanhempi.
Kuulin hänen myös sanovan että kuningas on kirjoittanut kirjeen, jossa hän selvästi sanoo jotta hän vakaasti luottaa tämän kaupungin porvarien isänmaallisuuteen niinkuin kelpomiesten ainakin! Jumala siunatkoon jaloa kuningasta Kaarle Kustaata! Hän teki mitä taisi ja kuumassa hän lienee tänäkin hetkenä. Eikä hänen luottamuksensa meihin Wiipurilaisiin pidä tuleman häpeälle! Peijakas sentään!
Ei ... sen tehtävän jätän tuhansissa vaaroissa retkeilevälle ritarille, rakkaalle Kustaallemme, jolla juuri tällä hetkellä on oiva tilaisuus pystyttää Suomessa karoliinilaisia tuulimyllyjään... Torsten, älä herjaa Kustaata! Hän on oikea ritari, yhtä vilpitön kuin peloton, kuolemaan asti uskollinen sille kuninkaalle ja sille asialle, joiden lippua hän on vannonut palvelevansa... Epäilemättä.
Mainituista herroista lausutaan: "Nämät ja muut korkeat herrat pelkäävät prinssi Kaarle Kustaata. Hänen perintö-oikeuttaan kruunuun eivät he milloinkaan ai'o hyväksyä". Nyt luetellaan kaikki ne toimet, joihin he tähän asti ovat ryhtyneet vastustaakseen prinssiä, ja sen jälkeen väittää Messenius, että he varmuuden vuoksi ovat päättäneet ottaa hänen hengeltä.
Anna jutteli nyt mitä hänen ja isänsä välillä oli tapahtunut, ja äiti jo aikaa tietäin hänen Kustaata rakastavan koitti lohduttaa häntä, vakuuttain Kustaan puolta pitävänsä.
Kukatiesi rakastat jotakuta toista, etkä minua? Siinä tapauksessa olisi hauska saada tietää ketä. Huuto sanoo sinun Koiviston Kustaata rakastavasi, vaan ethän niin lapsellinen lienekkään?" "Miksi se niin lapsellista olisi?" kysyi Anna. "Kyllähän se lapsellista olisi, jos sinä, joka olet niin rikas, tulisit Kustaan vaimoksi, jolla on kyllä katsomista kuinka talostansa leivälle tulee.