United States or Trinidad and Tobago ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Ennen maailmassa sitä luuli, ettei mitään sen vaikeampaa ole kuin piiskat, silloin kun niitä odotti mutta sitten kun ne oli saanut, se ei ollut mitään. No eihän tässäkään auta muu kuin lähde, Liisa, ja ota hurtti humööri ja repäsevä meininki.» »Mene niinkuin olisit jo siellä!» toimitti Viion leski. »Olisin minä kuitenkin, Viioska, teiltä halunnut jonkun hyvän sanan tahi edes puoli sanaa.»
»Mutta meidänhän ei tarvitse enää mitään ihmettä odottaakaan, se on meille jo tapahtunut. Vai eikö teistäkin, Viioska ja Latun emäntä, ole todellakin aivan kuin Jumalan omin käsin tekemä armotyö, kun meidän Aappo otettiin sellaisille päiville, että pappi tulee?» »Mutta Vimpari kulta, Aapon papiksi tulo on vielä monessa», sanoi vaimonsa.
Kuin kesken kaikkea tuntui hänestä itsestäänkin poislähtönsä, kun hän ilman muuta nousi ja sanoi: »Hyvää yötä!» Peloitti, että Nikkilä vielä pidättää hänet. »Jääkää hyvästi, Viioska. Rukoilkaa kaikkein edestä rakkaudella...» Omalla puolella tuntui hyvälle, kun leppoisa lämmin huokui huoneessa ja oli valoisa. Mutta vilu puistatti vieläkin ruumista.
»Vaan tuskinpa sitä on, joka ei uskossaan joskus horjuisi. Vai mitä luulette, Viioska?» »Tuskinpa on», myönsi Viion leski pitkän ajan kuluttua. »Niinpä minäkin.
Hetken mietittyään kysäsi Liisa: »Uskotteko te, Viioska, että minusta voi tulla oikea ihminen?» Viion leskeä hävetti vastata mitään ja tuskalliselle tuntui äänettömyytensä hänestä itsestään. »En minä halua sen enempää kuin että minusta tulisi tavallisen hyvä merimiehen akka!» Viion leski kietoi kätensä Liisan kaulaan. Kyynelsilmin jäi hän sitten istumaan Liisan mentyä sisään.
»Häistä ei ole varmaan tullut mitään?» arveli Elsa. »No onko niitä ollut edes todemmasta aikeissa! Onko niitä kukaan muu puuhannutkaan kuin Liisa?» tuumi Viion leski puoleksi leikkiä toiseksi totta. »Voi kun te olette sieviä!» sanoi Liisa tytöille. »Herrajesta! Minua haluttaisi rutistaa teidät, mutta teihin en uskalla koskea sormellakaan. Ja Viioska!
Voi, jos sitä olisikin... Viioska, ette usko, kun minä olisin onnellinen, jos olisin puoleksi sellainen kuin tuo Mari tahi neljäsosakaan kuin Elsa. Teitä Jumalan luomia! Helpottaakohan tämä milloinkaan?» »Vaan lähde, Liisa kulta, muuten teet haverit», pyyteli Viion leski.
»Ei minun läsnäoloni lisää arvoa eikä poissaoloni sitä vähennä.» »Mutta ajatelkaahan toki, Viioska. Jos teidän juhlastanne olisi ollut poissa ilman mitään syytä joku henkilö, jota te arvossa piditte, niin miltä olisi tuntunut? Eiköhän olisi ikävälle tuntunut ja mieltänne pahoittanut?»
Itkettyään siinä jonkun hetken nosti hän päänsä ja vesissä silmin katsoi Viion leskeen ja kysyi: »Luuletteko te, Viioska, että minusta ilmo eläissäni tulee kunnon ihmistä?» Viion leski ei ottanut vastatakseen siihen, vaan toimitti Liisaa lähtemään pukeutuakseen ja ollakseen valmis juhlaansa. »Mutta sanokaa, rakas Viioska, tuleeko minusta oikea ihminen?» »Enhän voi sitä tietää.»
»Ei taitaisi olla monta tuttavaa enää minulla koko kaupungissa, se on nuori suku nousemassa, vanha maahan vaipumassa. Elääkö Viioska?» »Elää.» »No entä Elsa, johan se on rippikoulun käynyt?» »Johan toki, kun muistelen paremmin, jo on naimisissakin?» Hevonen tempasi reen liikkeelle, joka pakkaslumessa kirkui pahasti. Kun se oli portista päässyt, ajoi toinen kartanoon portaitten eteen suoraan.