United States or Indonesia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pian hän heittää kuitenkin epäilykset mielestään, sillä onhan sillä punainen lippu – ja nuorukainen ei tunne kyllin hallituksen konnamaisuutta. Se punanen lippu oli provokatsioonia! Voi sitä, joka sen mastoon vedätti. Hamaan kolmanteen ja neljänteen polveen olkoon hänen sukunsa kirottu! Hänen sukunsa ja hänen käyttäjänsä suku! Ei mikään rankaisu voi tuota rikosta sovittaa.
Virta sai nyt koivun enemmän valtaansa, tempasi sen irti ja vei mukanaan alaspäin, joten se aamulla makasi rannalla aivan talon kohdalla. Lind vedätti sen maalle. Ehkä siitä voisi valmistaa jonkun kapineen tapauksen muistoksi, tuumasi hän. Myöhempänä aamupäivällä tuli Laila arki-huoneesen, puettuna täydellisesti norjalaistytön pukuun.
Leijonaliput se tietysti vedätti jo kolmantena päivänä alas, ja kun Hinkki meni rautatientorille valitsemaan väliaikaista hallitusta, naulasi kapteeni sellaisen plakaatin, ettei koko vaali merkitse mitään ennenkuin esivalta siihen suostuu. Jolloin Hinkki tunsi itsensä tavalliseksi virkamieheksi eikä ottanut osaa vaaliin. Kapteenin osottama suuri viisaus ei voinut antaa Hinkille mitään rauhaa.
Vieläpä hän kunnioitti kuningasta hienolla punaisella manttelilla, joka hänellä oli tänään yllään, tuotti hänelle värilliset saappaat, jotka vedätti kuninkaan jalkaan, ja kuninkaan sormeen hän pujotti hopeasormuksen, koska tiesi kuninkaan hetaasti kärttäneen sormusta eräältä merimieheltä, jolla oli sellainen sormessaan.
Kun oli Dieppen sataman suulle päästy, nosti Wallace yleisen pelästyksen, sillä että ensin vedätti mastoonsa rovon lipun, josta luultiin de Longuevillen olevan tulossa kaupunkia ryöstämään. Hätäkellot vonkuivat, hätätorvet torahtelivat ja porvarit juoksivat aseitansa noutamaan silloinpa yht'-äkkiä kaikki muuttui.
Isäntä vedätti Nellalla uunikiviä Raitasen mäestä ja sammalia Veisteniemeltä. Päivä päivältä nyt kohosivat hohtavaseinäiset rakennukset, ja kun helmikuun aurinko rupesi hirsien selissä lunta sulattamaan, niin sekä asuin- että navettarakennusten seinät olivat ovien ja ikkunain reikien yläpuolella.
Tätä tapausta kuvailee Henrik Forsius topografisessa kertomuksessaan vuodelta 1757 seuraavin sanoin: "Vuonna 1713 rukoussunnuntaina klo 11 a.p. tuli tänne Venäjän merilaivasto vihamielisessä aikomuksessa; ja koska tsaari silloin, miltei kenenkään tietämättä, vedätti aluksensa Herttonaisten salmen yli, niin eivät täkäläiset suomalaiset rykmentit tästä hämmästyneinä voineet tehdä hänelle mitään sanottavaa vastarintaa, vaan olivat pakotetut, kyynelet silmissä, täältä paetessaan itse pistämään kaupungin tuleen.
Ja silloin hän käänsi hevosensa kujasille ja vedätti kuormansa Hyvärisen taloon. Talossa oltiin tulisessa kiireessä häävalmistuksien kanssa. Emäntä puhui Anna Kaisalle: »Eivätkö nuo jo tänä iltana tulle sieltä Joilta... Ja tuo se Vatanen sieltä nyt aika tuliaiset.» Ukko Hyvärinen siihen vielä lisäsi: »Eihän se Jussi rupea siellä turhaa viivyttelemään.
"Vuoriniityllä kasvaneet heinät, jotka renkimme niittivät, hän vedätti yöllä omaan latoonsa eikä tahdo antaa niitä takaisin", sanoi Rautgundis. "Kyllä kai hän ne takaisin antaa", sanoi Vitiges levollisesti juoden viiniään. "Niin minäkin luulen", sanoi Atalvin vilkkaasti. "Ja jollei hän anna niitä hyvällä niin sen parempi minusta!
Kirkon mäelle tultua veti hän ihmisten huomion erittäin puoleensa. Muutamat Taavetin tuttavat pojat tulivat tutkimaan asian laitaa, olisiko siinä joku erityinen syy, jonka johdosta hän nyt noin sisariaan kirkolle vedätti. Ja pian huomasivat he hevosen kaulassa uudet tiu'ut. "Oletko itse valanut nuo tiu'ut?" kysyi eräs Taavetin rippikoulu-kumppani, Hetiskan talon nuorempi poika Esa.