United States or Cameroon ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kansojen kuvitus tätä kuvailee monenlaisessa eri muodossa itsekunkin kansan eri luonteen mukaan. Mutta tietävätpä tarut siitäkin kertoa, että kuolleet joskus palajavat vielä tähänkin samaan elämään, jonka he jo kerran ovat jättäneet. Tätä kertovat Kreikkalaiset Alkestestäkin. Alkeste oli Jolkon kuninkaan, Peliaan tytär Thessaliassa. Hänen äitinsä nimi oli Anaxivia.
Sitten hän kuvailee paria vieraskäyntiä Runebergeilla tältä ajalta: »Vanhassa P:ssa viivyin pari viikkoa ja asuin kuten melkein aina piispan luona; mutta melkein joka päivä olin ainakin pienen hetken Rbg:lla. Olin luvannut sen heille, ja tätä lupausta ei tosiaan ollut vaikea pitää, kun sydän veti vain sinne. Olin äskettäin saanut pienen maisemaharjoitelman Sofi N:ltä.
Olen nyt vankilan kirjastosta ruvennut saamaan niitä saksankielisiä kirjoja, joita "suuresta luettelosta" merkitsin lainauslistaani. Ensimäisten joukossa on aikoinaan kuuluisan kapteeni Dreyfus'in muistelmateos: "Viisi vuotta elämästäni", jossa hän lyhyissä päiväkirjamuistiinpanoissa kuvailee vankinaoloaan Pirunsaarella.
Näin kuvailee hän tätä viimeistä päivää: »Taas teimme huviretken maaseudulle, muutamat meidän tuttavistamme, hän ja minä. Lämmin oli päivä, lämmin oli sydän, täynnä rauhan tuntua.
"Anna, minä katson", lausui maakreivi. Ja Jumala rakasti St. Elisabetia niin paljon, että Hän pelastaaksensa häntä nuhteista teki ihmetyön. Kun hän avasi esiliinansa, oli siinä ihania kukkia niitten leipien asemesta, joita hän oli jaellut. Ja tätä taulu kuvailee. Minua halutti aina kuulla kertomuksen loppua.
Kolumbus sai sittemmin vielä kolmannenkin laivan. Kolumbus kävi Amerikassa kaikkiaan viisi eri kertaa, neljästi elävänä ja kerran ruumiina. Hänen ensimmäisen matkansa kuvailee tässä julkaistava päiväkirja.
On helppo maalata mustaa mustan päälle on helppo olla tyytymätön niin synkkää, kuin mitä herra rehtori kuvailee, ei meidän elämämme ja olomme, Jumalan kiitos, toki kuitenkaan liene. Snellman ei vastannut heti professorille, sillä hänen sikarinsa oli sammunut. Sen sytytettyään ja puhaltaen savuja ilmaan puhui hän harvakseen: Herra professori on ehkä osaksi oikeassa.
Ja nyt sai hänen puhemiehensäkin, Ropotti, sanan irti ja vahvisti: Ka ... sopi... Niin että yksi kerta sopi. Mutta Iivana aivan huokasi, katui, risti silmänsä sen johdosta, että oli remelillä sukinut morsiantansa sinne, jossa sillä oli kipeä kohta, vieläpä ihan syntymävika. Kuvailee, miten ukko Durnjakin vihdoinkin saadaan poistumaan ja miten Iivana antaa rakkauden rauhallisesti kehittyä.
Maallinen kirjallisuus. Suorasanaista maallista kirjallisuutta ei paljon ilmestynyt suomeksi tällä aikakaudella, ainoastaan eräitä kansaa varten toimitettuja valistuskirjasia. Sittemmin olivat Ison vihan kauhut ja Kaarle XII:nnen tarumainen sankarihaamu eritoten omiaan runoilijain mielikuvitusta kiihoittamaan. Niinpä kuvailee m.m.
Hän kuvailee itse tätä päivää, josta oli tuleva niin ratkaisevan kohtalokas hänelle. »Te olette siis lopultakin olleet hänen käsissään, te minun kalliit lehteni, jotka olette kaksin verroin kalliita minulle nyt! Mutta minkälaisia taisteluita tämä askel on maksanut minulle, sitä ei voi kertoa. Hän on lukenut teidät kerran toisensa perästä ja jäljentänyt teidät.