United States or Venezuela ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kallion painoisina alkoivat nämä sanat rasittaa Elisabetin mieltä ja herättivät hänessä synkkiä aavistuksia. Hän oli jonkun aikaa huomannut vilkasta, salaperäistä seurustelua herra Shelbyn ja seudun pahamaineisen orjainkauppiaan kesken, eikä se kauppias ollenkaan miellyttänyt Elisabetia. Kauppiaan ystävällisyys Harryä kohtaan oli aina näyttänyt hänestä epäilyttävältä.
Muutamat hyvin komeasti puetut herrat ja naiset kävivät minun ohitseni ja katselivat minua jotenkin halveksivaisesti. Minä ajattelin, etteivät hoviherrat olleet suuresti paranneet niistä ajoista, jolloin he käyttivät itseänsä niin taitamattomasti St. Elisabetia vastaan. Mutta viimeiseltä minä kutsuttiin vaaliruhtinaan eteen.
Te, herra Wilson, olette ohjanneet minua hyvään päin, te rohkasitte minua ja teitte minulle elämän jälleen jonkin arvoiseksi. Teitä ja vaimoani Elisabetia tulee minun kiittää, että olen tullut temmatuksi pois kurjuuteni yöstä. Mutta mitä tapahtui? Vaan tiedättehän sen! Herrani tuli yht' äkkiä ja raastoi minut pois työstä, ystävien ja kaiken luota, kuin minulle oli rakasta ja kallista.
Mutta Pietarin puhuja sitä vastusti ja hänen puolelleen kallistui koko seura. Se loukkasi mieltäni kovasti, että päätin siirtyä opettajasta oppivaiseksi ja annoin nuorempien selittää raamattua. Pysyin kuitenkin näkevänä silmänä seurassa ja iskin monesti kiinni selityksiin. Kerran nuori selittäjä sanoi, että lapsi hyppäsi Maarian kohdussa kun hän kävi Elisabetia tervehtimässä.
Siitä oli niin monta vuotta, kuin olin astunut isosta portista suurelle hovipihalle; ja minä muistelin St. Elisabetia, kun hän jakeli leipää ehkä juuri tällä portilla, ja rukoilin itsekseni, että hän saattaisi vaaliruhtinaan taikka hänen hovi-naisensa suosiollisiksi minua kohtaan. Minä jätettiin, niinkuin minusta tuntui, pitkäksi aikaa seisomaan johonkin etuhuoneesen.
Minun oli halu tietää, mikä huone se oli, jossa se ylpeä maakreivinna eli, joka oli niin epäkohtelias St. Elisabetia kohtaan, kun tämä nuorena tyttönä tuli kuninkaallisesta kodistaan kaukaa Unkarista; ja mikä se kylmä muuri oli, jota vastaan St. Elisabet painoi polttavaa otsaansa, kun hän odottamatta oli kuullut puolisonsa kuolemasta ja epätoivossaan syöksi huoneesta huoneesen linnassa.
Hänestä ei huoli kukaan Venäjällä. Annan puoliso oli muukalainen, ja hänen ystävänsä ovat muukalaisia, jotka ovat syrjäyttäneet oman maan miehiä. Kansa sitävastoin rakastaa Elisabetia, ja jos autamme häntä valtaistuimelle, niin antaa hän meille kaikki mitä vaadimme. Ainakaan ei hän anna kaikkea mitä sinä vaadit, nauroi Hubert, luoden pilkallisen katseen Segebadeniin. Niin otamme väkisin!
Kuin Elisabetia oli hänen tähänastisten mielenahdistuksiensa mukaisesti valmistettu kestämään suurta iloa, saatettiin Yrjö eräänä iltana hänen suojelijansa asuntoon, ja siellä molemmat puolisot rauhassa riemuitsivat onnellisesta jälleennäkemisestä. Mutta eivät pakolaisemme vieläkään olleet ihan turvassa.
Elisabetia, jolle Bird oli vielä antanut kymmenen dollarin setelin, kohdeltiin hyvin ystävällisesti, ja monta päivää leväten virkistyi hän vähitellen viime ajan tuskasta ja ponnistuksista. Tällä välin olivat Haleyn palkkaamat orjain ajajat Sampson Loker ja Rikard Marks innokkaasti vakoilleet koko seudun, ja viimein oli heidän onnistunut löytääkin Elisabetin jäljet.
"Anna, minä katson", lausui maakreivi. Ja Jumala rakasti St. Elisabetia niin paljon, että Hän pelastaaksensa häntä nuhteista teki ihmetyön. Kun hän avasi esiliinansa, oli siinä ihania kukkia niitten leipien asemesta, joita hän oli jaellut. Ja tätä taulu kuvailee. Minua halutti aina kuulla kertomuksen loppua.