United States or Czechia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sofi oli tietenkin, kuten saattoi otaksuakin, erittäin mielissään, sillä hän ihailee L:ia ja hänen taulujaan, ja seuraavana aamuna, jolloin L. oli luvannut maalata, menimme me Rbg:lle, jossa hänellä oli atelieerinsa.» »Oli sunnuntai-aamupäivä.
»Se oli ihana yö, tuo yö runoilijan kodissa, ja melkein kaikki miehet, jotka olivat siellä, olivat taiteilijoita, kuten Rbg sanoi. Siellähän oli, paitsi Pohjolan suurinta runoilijaa, myöskin Pohjolan suurin maalari, sitäpaitsi kolme musiikkitaiteilijaa, Filip v. Schantz, eräs runoilija ja pari muuta hyväpäistä ja lämminsydämistä nuorta miestä.
Tämän rauhattomuuden tehokkaimpana tuutilauluna on ollut lukeminen ja kirjoittaminen. Mutta nykyään, Rbg:lle lukiessani, se kuiskaa minulle kirjan rivien väliltä toisia sanoja, jotka kaikki päättyvät samaan loppusäveleeseen: "nuku, nuku!"
Mutta en milloinkaan, niin kauan kuin elän, ole unohtava sitä vaikutusta, minkä siellä lepäävän hahmo teki. Se oli Rbg eikä sentään ollut hän!» »Jo kaukaa hän ojensi tervettä vasenta kättään minua kohti, jonkinlaisen sanomattoman onnellisen ja rauhaa huokuvan ilmeen kirkastaessa hänen kasvojaan ja heittäessä heijastuksen siihen silmäykseen, jolla hän katsoi minuun.
Minä kysyin nauraen, oliko hänen tapansa ensin antaa ja sitten ottaa takaisin, mutta suoriuduin hänestä siten, että lupasin tulla sisälle vähän myöhemmin rouva Rbg:n kanssa. Viimein illan kuluessa, kun ilo ja innostus siellä sisällä olivat ylimmillään, ei mikään auttanut, meidän täytyi tulla sisälle, ja mielelläni meninkin, sillä musiikki houkutteli niin ihmeellisesti.»
»Toisena joulupäivänä oli kaupungissa tanssiaiset, mutta minä en mennyt sinne, vaan sensijaan Rbg:lle, jonne olin luvannut hänelle tulla. Se oli kaunis ja hiljainen ilta, samantapainen kuin ne monet, joista ennen siellä olin nauttinut, mutta tuskin ainoatakaan hetkeä saimme olla itseksemme. Häntä se kiusasi, mutta ei minua. Kun minä vihdoin klo puoli 11 lähdin sieltä, saattoi hän minua portaille.
Sitten hän kuvailee paria vieraskäyntiä Runebergeilla tältä ajalta: »Vanhassa P:ssa viivyin pari viikkoa ja asuin kuten melkein aina piispan luona; mutta melkein joka päivä olin ainakin pienen hetken Rbg:lla. Olin luvannut sen heille, ja tätä lupausta ei tosiaan ollut vaikea pitää, kun sydän veti vain sinne. Olin äskettäin saanut pienen maisemaharjoitelman Sofi N:ltä.
Rbg huomautti silloin siihen, että hänen pitäisi päinvastoin tuntea itsensä imarrelluksi siitä, että L. halusi muuttaa jotakin hänen maalaamassaan taulussa, ja minä vastasin siihen, että ainoastaan hänen suostumuksellaan tahdoin ottaa vastaan L:n imartelevan tarjouksen.
Ne, jotka olivat kaiken järjestäneet, näyttivät niin tyytyväisiltä aikaansaannokseensa, joten minun vastaukseni sitten 'oli kuin kylmää vettä heidän niskaansa', sanoivat he. Ne olivat Sofi N., Anna R., Mimmi ja lopuksi runoilijan puoliso. Minä en voinut pakottaa itseäni näyttelemään iloisuutta, jota en tuntenut, ja sen he panivat pahakseen. Rbg itse kysyi minulta heti, mitä minä pidin.
Kuluu kolme viikkoa ilman että hän näkee sitä, jonka vuoksi hän on ottanut kantaakseen tämän sisyphos-työn. Juorut tulevat ja lisäävät kiviä kuormaan; ystävättäret varoittavat häntä ja valavat epäuskoa runoilijaa kohtaan hänen sieluunsa. Hän epäilee tätä, hän epäilee kaikkea. »Jää hyvästi siis, Rbg:ni», kirjoittaa hän, »unelmani, iloni, rakkauteni, sillä se sinä olit!