United States or Uruguay ? Vote for the TOP Country of the Week !
Yön hiljaisen hurman, pensaitten ja puitten yli lankeavan valaistuksen vastustamattomasti houkuttelemana kääntyi Jeanne vanhempainsa puoleen, sanoen: Isä kulta, me menemme hiukan kävelemään puistoon. Peliään keskeyttämättä sanoi paroni: Menkää vain, lapsukaiset. Ja he menivät ulos, kävellen hiljakseen valkoista nurmikkoa pitkin aina sen perällä olevaan pensaikkoon asti.
Tätä rotkoa sanotaan Rossin-haudaksi ja sieltä yösydännä kuuluu huutoja ja sadatuksia, nähdään tulia ja kummituksia; lyhyesti, luullaan siellä paholaisen peliään pitävän Rossin, Horosen ja muitten kadotettuin kanssa.
Kun se liiaksi lähenteli minua, annoin sille potkun; se älähti, katsoi minuun ja heilutti häntäänsä. Se ei ole vielä saanut leipäpalaa minun kädestäni, ja kuitenkin minä olen ainoa, jota se tottelee ja joka siihen saa koskea. Se on ruma villakoira, mutta liiankin hyvä koiraksi. Jos se jatkaa sitä peliään, niin minä lopultakin lakkaan olemasta vihainen villakoiralle. v. Niinkuin minäkin tuolle!
Dinas istuutui jakkaralle kuningattaren viereen ikäänkuin katsellakseen hänen peliään ja kaksi kertaa ikäänkuin osoittaakseen nappuloita hän laski kätensä shakkilaudalle: toisella kertaa Isolde huomasi hänen sormessaan jaspis-sormuksen. Samassa oli hän saanut pelistä tarpeekseen. Hän tuuppasi keveästi Dinaksen käsivartta, niin että useampia nappuloita kaatui sekaisin.
Eikö sinulle nytkin pistetty valmista lakipykälää kouraasi, tuota iänikuista, vanhentunutta, toisissa oloissa laadittua, josta et olisi itse mitään tiennyt etkä tiennytkään, eilen sen sanoit mutta nyt sinä tuomitsit sen mukaan silmää räpäyttämättä utan att blinka! Herrat eivät viitsineet kuunnella, koettivat jatkaa peliään.
Unikuvat rupesivat pitämään peliään. Hän oli läpi yön kantavanaan sylissään Lygiaa jossakin oudossa viinitarhassa. Heidän edellään kulki Pomponia Graecina, kädessä lamppu, jolla hän valaisi tietä.
Kansojen kuvitus tätä kuvailee monenlaisessa eri muodossa itsekunkin kansan eri luonteen mukaan. Mutta tietävätpä tarut siitäkin kertoa, että kuolleet joskus palajavat vielä tähänkin samaan elämään, jonka he jo kerran ovat jättäneet. Tätä kertovat Kreikkalaiset Alkestestäkin. Alkeste oli Jolkon kuninkaan, Peliaan tytär Thessaliassa. Hänen äitinsä nimi oli Anaxivia.
"Sinä siis pelkäät?" kysyi Jakobsson. "En saata kieltää että peliään." "Mutta mistä ja minkä ihmeen kautta sait tuon rohkeuden, jota tähän asti olet osoittanut?" "Niin, mistä sen sainkaan? Selvitäppäs se asia itse, jos kykeneet! sanoi Pertti Månsson sävyisästi Minä puolestani en jaksa käsittää sitä ja mitä likemmäksi tulen taloani sitä käsittämättömämmäksi käy asia itsellenikin."
Paikkoja keillä Ferai, Boibeis-järven ol' ääri, keill' oli Boibe tai Glafyrai, talokaunis Iolkos, niit' ykstoistapa purtt' Eumelos toi jalo, jonka vaimojen sai valioin Admetos-valtiahalle, Alkestis, Peliaan tytär armas, siskoja sorjin.
Sanon sinulle suoraan, ettei mikään ole luonnolleni sen vastenmielisempää kuin tämä oppi, mutta kuitenkin olen siitä lähtien, jolloin jouduin sen kanssa tekemisiin, muuttunut siihen määrään, etten enää tunne itseäni. Noituusko tässä on pitänyt peliään vaiko rakkaus? Circe osasi kosketuksellaan muuttaa ihmisen ruumiin, mutta minun sieluni on muutettu.