United States or Panama ? Vote for the TOP Country of the Week !
Eikä sekään sentään niin kaivele, että sortunut olen, vaan että täytyy elää sortumisensa jälkeen, se on raskasta. Sitä en aikoinani ottanut lukuun, silloin kun ihmiset kykyäni kehuivat ja ylistivät lahjojani... Täytyy elää, vaikkei kykene mihinkään, ei nostamaan sauvaansa laattialta, tuskin kerjäämään leipäpalaa.
Niin kauvan kun häneen uskomme ja turvaamme, ei meidän tarvitse peljätä kuolemaa eikä mitään vaaraa, vaan jos hänestä luovumme, mistä silloin avun löydämme? Omin voimin emme pitkälle pääse. TOPRA-HEIKKI. Jos ristissä käsin istumme, niin Jumala ei leipäpalaa suuhun pistä, se on varma. Eikä hän liioin tuota paperilappua kädessänne rohdoiksi muuta, rukoilla saatte, vaikka yötä päivää.
Tulee ihmisten rauhaa häiritsemään, lokaa rehellisten ihmisten silmille heittämään, mokoma. Jalkapuihin sinut pitäisi panna, niin pitäisikin. Ajoinko minä sinut pois luotani. Eikö täällä ollut hyvä olla? Etkö saanut ruokaa tarpeiksesi? Sitten kun et missään malkkiisi enää leipäpalaa saa, tulet tänne kerjäämään, minua ihmisten pilkattavaksi tekemään! Ettäkö menet pois! Mene herran nimeen!
Vaikka makaisin maantienojassa kuolemassa nälkään, en ottaisi leipäpalaa tuon miehen kädestä. Olipa hyvä, etten tavannut Poikaa. PIETOLA. Turha olisi nyt toivosi. Pojalla ei ole puutetta hyvistä isännänpaikoista. Talolliset tarjoilevat hänelle tyttäriään kipa kilvan. Mene kotia, minä palaan niitylle. Elämäni on loppunut. Piinatynnyri! Puinen tulikuuma pätsi!
Sitten pakotit toisen veljeni vetämään tiilikuormaa, kun ei ollut hevosta millä vetää; veljeni veti niin, että kuoli siihen. Nyt olet pakottanut äidin ja minut tekemään kolme päivätyötä viikossa ilman palkkaa, vaikkei meillä ole leipäpalaa suuhun panna.
Tuo sama Luisula se oli hänenkin kotitalonsa, se mahtava rustholli, josta hän monesti oli puhunut mailmalla kulkeissaan. Hän muisti vielä kuinka Luisulassa leipäpalaa tasattiin perheen kesken ja miten siellä nälkä vieraana majaili.
Kun se liiaksi lähenteli minua, annoin sille potkun; se älähti, katsoi minuun ja heilutti häntäänsä. Se ei ole vielä saanut leipäpalaa minun kädestäni, ja kuitenkin minä olen ainoa, jota se tottelee ja joka siihen saa koskea. Se on ruma villakoira, mutta liiankin hyvä koiraksi. Jos se jatkaa sitä peliään, niin minä lopultakin lakkaan olemasta vihainen villakoiralle. v. Niinkuin minäkin tuolle!
Saadakseni ominaista leipäpalaa ja waikutusalaa, wihitin itseni papiksi ja sain siinäkin tutkinnossa korkeimmat arwolauseet. Semmoisena määrättiin minut apulaiseksi kirkkoherra K:lle P:n pitäjääsen? Kirkkoherra K. oli loistawa ja rikas mies.
Jumala varjelkoon, että minä kadehtisin orvon leipäpalaa, mutta kun tämä taas vie äidiltä ja lapsilta yhden leipäpalan, on vaikea olla iloinen semmoisesta armeliaisuuden työstä. Erfurtissa, Heinäkuulla 1503. Minulle on juuri määrätty apuraha eräässä laitoksessa, joka, toivoakseni, ainakin tätä nykyä tekee, ettei minun tarvitse toimeen tuloni vuoksi rasittaa omaisiani.
LINDH. Niin, ja sen te estitte. HANNA. Hänen mielentilassaan olisi ollut inhimillistä, jos hän olisi horjahtanut. Oli sydämetöntä uskotella hänelle, koti-ikävästä sairaalle, melkein mielisairaalle miehelle, että hän voisi palata, oli julmaa pitää kuin nälkään nääntymäisillään olevan edessä leipäpalaa, johon hän ei voinut tarttua. Vai »huolenpidosta häntä kohtaan»! Sitä elkää uskotelko minulle!