United States or Maldives ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta minä en kirjoita enää suomeksi mitään. Minä kirjoitan suoraan englanniksi. Muttila katsoi häneen perin vakavalla ja rehellisellä kunnioituksella. Anteeksi, hän sanoi miltei nöyrästi. Minä en ole tiennytkään. Eihän sitä tule kaikkea seuratuksi. Eipä tietenkään. Kullakin on omansa. Taitaa olla paljon siellä kotona, jota minäkään en ole tullut niin tarkkaan seuranneeksi. He vaikenivat jälleen.
Ja kun Edla sitten ei todella tiennytkään, he hyvin mahdikkaasti selittävät, että logiikka juuri oli ajatusoppia, ettei ilman sitä kukaan osannut oikein johdonmukaisesti tulla premissistä päätökseen, ei sanalla sanoen osannut ajatella. Ei Edla tahtonut voida sitä unhottaa. Kauan aikaa Hanna sai puhua ja näytellä kirjojaan, ennenkuin hänen huomionsa niihin viimeinkin kiintyi.
Et tiennytkään Sä silloin kuolemahan rientäväs. Nyt hyvästi, mun uljas toverini, Ja lepää makeasti matkaltas! ELMA. »Hyvästi, Pauli», lempeesti hän vastaa. MARKUS. Niin, niin! Ja häneltä en anteiks' saanut. ELMA. Ja Tyko, eikö anteiks' antais hän? Oi katsokaat, mi tyynyys ihana Ja kuva sovinnon on kasvoissansa.
Ei koskaan ennen ollut hän huomannut tyytyväistä mieltä niin isoksi avuksi kuin tässä pikku kylässä, jonka olemisesta hän ei edes ollut tiennytkään. Friedrich pastorin hiljainen, levollinen armollisuus oli tehnyt häneen syvän vaikutuksen ja melkeinpä hän kadehti häneltä sitä siunausta, jota lempeä, uupumaton toimensa myötään hänen ympärilleen kylvi.
Vaan siinä juhlimis-touhussa sieluni ei halannut muuta kuin nähdä sitä yhtä. Myöhäseen hän tuli tuo, jolle olin antanut kruunun ja joka oli itse "kruunu," mutta kaunihimpi. Hän kainona astui vanhempainsa rinnalla eikä näyttänyt siltä kuin olisi hän edes siitä tiennytkään, että oli kaunis, vieläpä kaunihin kaikista. Hänen vanhempansa oli muuan forstmestari vaimoineen.
Ovi avattiin hiljaa, hyvin hiljaa. Hän luuli, että se on täti Smarin, joka tuli hänen kammariinsa aina kuin avaimen reijästä ja kulki kuulumattomasti kuin vierivä samettipakka, että usein ei tiennytkään, ennen kuin näki suuret silmälasit olkapäällään.
Uhkamielisenä päätti hän kahden vuoden perästä menevänsä kouluun, vaikka mikä olisi, eikä pidä enää lyhyttä hametta kotonaankaan ja on muutenkin niinkuin aikuiset tytöt: olivathan nuo jotkut muutkin niin. Mutta miten hän olisi niinkuin aikuiset tytöt, ei hän sitten tiennytkään ja kun sattui joskus yhteen jonkun aikuisemman kanssa, tunsi hän olevansa koulua käymätön ja vähäarvoinen mielestään.
VIKTOR. Avaa, herran nimessä! Oh, Viktor, ei mitään hätää, se on vaan Alma! Niin, kukas sitten? SYLVI. Luulimme sinua Akseliksi. Istu, Alma kulta. Ja ota työ esille. Taivas, kuinka sydämmeni läpättää. Säikähdin niin että Mitä sinä sitten säikähdit? SYLVI. Oh, en mitään, en kerrassaan mitään. ALMA. Päinvastoin, siellähän sataa lunta. SYLVI. Vai niin ? Sitä minä en tiennytkään.
Ettekö näe edes tuossa makaavaa sairasta, joka siinä henkimeneissä on kuin kuolema itse. Tokko näette miten asianlaita on? Herra Jeesus! ... alkoi kysymyksiin upotettu rouva. Elkää lausuko Jumalan nimeä turhaan! keskeytti suutarinemäntä. Vaan enhän ole voinut aavistaakaan, enhän ole tiennytkään tätä! Ette ole voinut aavistaa, ettekä tietää!
"Siihen lammikkoon varkaat viime kesänä upottivat Jaakkiman, metsänvartijan", virkkoi Paavo. "Vainaja siellä kukaties vaikeroi". "No niin, veikkoset, niinpä niinkin", vastasi Lauri, avaten yhä suuremmiksi muutoinkin jo suuret silmänsä... "En minä ole tiennytkään, että Jaakkima siihen tapettiin. Olisinpa vielä pahemmin pelästynyt".