United States or Benin ? Vote for the TOP Country of the Week !
Enhän ai'o taistella kaikkien kanssa yhtä haavaa ja parin kolmen kanssa kestän kyllä". Jakobsson pudisti surullisesti ja huolestuneena päätänsä. Seuraavana päivänä aamupuoleen oli everstiluutnantti Stålsköld'illä virkapalvelusta linnassa, niinkuin muutoin melkein joka päivä paranemisensa perästä.
"Mitäs tämä!" huudahti Pertti Månsson samalla ja peräytyi muutamia askeleita taaksepäin. "Tässä on meillä heti todistus siitä, että kaikki, mitä sinusta olen sanonut, on aivan totta!" sanoi Jakobsson. "Mikä mielikuvituksesi hirmukuva taaskin sai sinut hypähtämään pelosta? Tahi millä tavoin huomasit turvallisuutesi joutuneen vaaraan? Tuleppas nyt! En ai'o odotella kummitusjuttujesi loppupäätöstä".
Ylistysvirsi jäi nyt sikseen, vaan sen sijaan pääsi niin kimeä valitushuudahdus miehen huulilta, että se hetkeksi veti kaikkein läsn'olijain huomion puoleensa. Jakobsson tunkeutui kiireesti edemmäksi erään toisen joukon luo. Siinä toimitti muuan melkoisesti väkeviä juomia nauttinut roteva ja vahvannäköinen porvarin renki puhujan tointa.
Jakobsson havaitsi nyt syyn, miksi everstiluutnantti mieluimmin tahtoisi sovinnollisesti ratkaista riitakysymyksen, mutta syytä tuohon pikaiseen muutokseen hänen mielipiteissään ei hän saattanut arvata, sillä siitä pysyi everstiluutnantti aivan vaiti.
Heillä kuitenkaan ei ollut pitkää aikaa ajatuksiin ja arveluihin tämän odottamattoman tapahtuman johdosta, sillä ovi aukeni äkkiä, portinvartija pisti päänsä ovesta ja huusi äänellä, joka osoitti kiirettä, hämmästystä ja kauhua: "Hänen Majesteettinsa kuningatar!" "Kuningatar! Mitä hänestä? Onko hän kentiesi kuollut?" kysyi Jakobsson.
"Niin menkäätte vanhan valtiokanslerin luo! väitti Jakobsson Taikka valtakunnan rahavaraston hoitajan luo! Heidän toki pitää voida jakaa teille jonkun pienen osueen niistä runsaista veroista, joita me vuosittain olemme valtiolle maksaneet ja ovathan ne miljonat heidän talletettavinansa, jotka Ruotsi voitti viime rauhassa. Minä rohkenen arvella että niitä pitäisi käytettämän kansan hyväksi."
"Mitäpä tuo melu merkinnee?" sanoi Pertti Månsson vähän pelästyneenä ja pysähtyi tarkemmin kuuntelemaan. "Eteenpäin mars, pelkuri! Eihän meillä ole aikaa jäämään kaikenmoista mehiläisten meteliä kuuntelemaan!" lausui Jakobsson harmistuneena. "Voitko arvata, mistä syystä tuolla noin melutaan?" kysyi Pertti Månsson lähtien astumaan eteenpäin.
"Aivan niin Jakobsson ... enhän sitä kiellä. Olenkin kuullut hoettavan yhtä ja toista hänen täänpäiväisestä saarnastansa. Hän lienee oikein kelpo lailla löylähyttänyt saunan kiuasta?" "Tekipä niin, siitä voit olla vakuutettu! Kuningatar oli itse kirkossa ja sai, kuten sanotaan, totuuden suorastaan vasten naamaansa.
"Kuollut, ei, vaan ihkasen elävänä täällä!" vastasi portinvartija. "Oletko mielipuoli! Mitä kuningattarella olisi täällä tekemistä?" vastasi Jakobsson. "Hän on kysynyt kapteeni Stålsköld'iä. Mutta hiljaa! Hän tulee." Hän aukaisi oven ja sisään astui kuningatar Kristiina armollinen hymy huulilla ja talven puna poskilla.
Jakobsson sanoi tahtovansa seurata vierastansa tämän asuntoon, osittain vieläkin saadakseen olla hänen seurassansa, osittain kävelläksensä raittiissa ilta-ilmassa.