Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. toukokuuta 2025
"Ennenkuin hän muutti valtiokamariherran luo on hän kuusi vuotta palvellut minua, ja koko tämän pitkän ajan kuluessa ei hän ole kertaakaan antanut aihetta pienimpäänkään epäluuloon". "Tarkoitatte siis, että täydellisesti voimme luottaa häneen". "Voimme sen tehdä arvelematta. Minulla on ollut enemmän kuin tarpeeksi monta todistusta hänen uskollisuudestaan ja tosipuheisuudestaan", lausui Jakobsson.
Everstiluutnantti oli tyynesti kuunnellut tätä Jakobsson'in katkeraa puhetta, mutta kun tämä vaikeni sanoi hän: "Ystäväni Jakobsson, te olette kokonaan erehtyneet eikä jos-sanalla ole ensinkään sitä merkitystä, jonka sille annatte. Minä en ole tottunut antamaan niin suurta arvoa aateliskilvelleni, että sille uhraisin elämäni onnen.
Erittäin puhui Jakobsson luonteensa koko kiivaudella sitä vastaan. "Tämä ei ole mikään seura aatelismiehille ja valtakunnan neuvoksille sanoi hän. Sallia Skytten tulla seuraamme on sama kuin että sallisimme itse p een omassa persoonassaan tulla tänne! Varjelkoot meitä kaikki pyhät sellaisista henkilöistä!
Noin kahdensadan askeleen päässä vankilasta antoi Jakobsson sotilaillensa käskyn pysähtyä. Niitä oli silloin jäljellä ainoastansa viisikymmentä. Näille piti hän matalalla äänellä innokkaan kehoituspuheen ja määräsi sen jälkeen, mitenkä vankilaa valloittaissa oli meneteltävä.
Koettakoon se, joka haluaa ansaita kahdeksankymmentä tukaattia, keksiä parempaa!" sanoi Jakobsson leikillisesti.
Tosin oli se ollut puheena, kun Jakobsson ensin kantoi häntä Aake Berg'in taloon, mutta hän oli silloin ollut tainnoksissa eikä muistanut mitään ensimmäisestä olostaan siellä. Myöhemmin oli everstiluutnantti kyllä itse kertonut Jakobsson'ille tapauksen, mutta tämä ei ollut katsonut tarkoituksiinsa soveltuvan antaa itseänsä ilmi.
Saatuansa Aake Berg'iltä erään tavattoman suuren pajavasaran ja heiluttaen sitä päänsä yli jatkoi Jakobsson puhettansa: "Tämä on oivallinen ase! ... erittäin oivallinen! Ei löydy ainoatakaan niin kovaa vapaasukuista pääkalloa koko valtakunnassa, ett'ei se pirstoksi menisi, jos tällä lempi-aseellani sitä kerran kolahuttaisin!
Eräänä iltana heinäkuun lopulla tapaamme täten hyvinvoivan everstiluutnanttimme Jakobsson'in luona innokkaassa keskustelussa tämän kanssa. Kuunnelkaamme hetkinen tätä keskustelua. "Te luotatte siis ehdottomasti tuohon Reeta-neitsyyn?" kysyi everstiluutnantti Stålsköld. "Sen teen", vastasi Jakobsson.
"Viisaasti puhut ja oikein kai teet siinä, että kadut antaneesi isänmaan rakkauden sydämessäsi kyteä niinkuin nyt huomaan helposti sammuvaksi tuleksi sanoi Jakobsson vakaasti, mutta ivaten.
Tosin olivat useimmat heistä peri-aatteeltaan kaikkia väkivaltaisia mullistuksia vastaan, mutta rohkeimmat, niinkuin Jakobsson, Aake Berg, y.m., vaativat ääneensä, että oltaisiin valmiit ryhtymään vallankumous-toimiin, "kun nyt oli huomattu, ett'ei muulla keinoin voitu päästä ranskalais-naisesta erilleen". Näiden viimeksi mainittujen mielipide olisikin mahdollisesti ajan pitkään päässyt voitolle seurassa, joll'ei muuan tapaus olisi aivan selvästi osoittanut, kuinka vaarallista oli ryhtyä vallankumous-tuumiin, ja kuinka vähän saattoi toivoa silloisissa suhteissa sitä tietä saada asia onnelliseen päätökseen.
Päivän Sana
Muut Etsivät