Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
"Sano sanottavasi, lähettiläs", utelivat he. "Minä tuon rauhan ja vapautuksen sanoman", huusi Torismut heiluttaen valkoista sauvaansa. "Totila, italialaisten ja goottien kuningas tarjoaa teille armoansa ja lähettää teille tervehdyksensä sekä pyytää vapaata pääsyä tänne, sillä hänellä on teille tärkeitä sanomia." "Terve tuloa!" "Kuunnelkaamme häntä." "Tulkoon!"
Silloin virkkoi se mies, joka äsken oli heille puhunut: »Vaietkaamme ja kuunnelkaamme häntä!» Ne lakkasivat heittämästä vettä hänen silmilleen, ja hän puhui heille outoja sanoja ja vieraita kieliä, joita ei kukaan ymmärtänyt.
Ne seisovat juhlallisina ja komeina; juuret ovat kiinnitetyt maan tomuun, mutta latvat osoittavat ylös taivaan siintävään korkeuteen, mykkinäkin ihmiselle muistuttaen maallisen vaelluksen ylhäistä päämäärää. Vaan kun vieno tuulen humina metsän hiljaisuuden tauottaa, silloin salainen humina kuuluu petäjiköstä, silloin mykät ovat puhevoiman saavuttaneet. Kuunnelkaamme!
Kööri: Oi, Herran Sanaa kuunnelkaamme pyhää, Se voiman uuden sydämmeemme luo, Kuin lounastuulten viima yhä Keväisin vuokot urvusta tuo. Kööri: Onko onnea, tuskaa meille ilmoitettu? Kelle kohtalon arvoitus himmi selviää? Kuink' yhtyä konsa voi vaivaan ja kuoloon iki=elämä? Kaksois=kööri: Ah ihmiskunta, toivo ijäisyyden jätä, Jo hiekkaan kuivui juuret sen! Ei, sinut suojaa Herras, luota Hänehen!
3 SOTAMIES. Ken tuo mies on? 2 SOTAMIES. Vait vain, ja kuunnelkaamme. ENOBARBUS. Todista puolestani, armas kuu, Kun pettureista inhottava muisto Jää maailmaan, ett' Enobarbus raukka Sinulle työnsä katui. 1 SOTAMIES. Enobarbus! 2 SOTAMIES. Vait! Lisää kuulkaamme. ENOBARBUS. Sa, raskaan mielen ylin valtias, Yön myrkkyist' usvaa päälleni nyt seulo, Ett' elämä, tuo tahdon vastustaja, Minusta luopuis!
D'Artagnan huomasi sen syyn päteväksi ja vaikeni. Kuulkaapas, sanoi Porthos, minulla on myös eräs ajatus. Kuunnelkaamme Porthoksen ajatusta, sanoi Aramis. Minä pyydän lomaa herra de Tréville'ltä jollakin tekosyyllä, jonka te keksitte, sillä minä en juuri pysty tekosyitä keksimään.
Kanteletar seppelöi Väinämöisen. Kansa kohottaa laulajalle käsiään. Paimensoittoa raikuu. Kuulehan, Kalevan urho! En ole moista ennen kuullut. Tämä on suuri Suomen juhla Eikä heimojen pitoja: Sinun maasi on minunkin, Siskot, veljethän olemme! Siksi leivänkin ja'amme, Onnen kaiken Kuunnelkaamme! Hyvät haltiat heräävät, Salaperäisesti. Irti pääsevät pahatkin. Metsät kiehuvat mesiä, Salaperäisesti.
Ne seisovat juhlallisina ja komeina; juuret ovat kiinnitetyt maan imuun, mutta latvat osoittavat ylös taivaan siintävään korkeuteen, mykkinäkin ihmiselle muistuttaen maallisen vaelluksen ylhäistä päämäärää. Vaan kun vieno tuulen humina metsän hiljaisuuden tauottaa, silloin salainen humina kuuluu petäjiköstä, silloin mykät ovat puhevoiman saavuttaneet. Kuunnelkaamme!
Kuunnelkaamme... Hän ei tahdo lähteä huoneestansa, ja minulta on mennyt kujeeni hedelmä. Neljäs kohtaus. Kaikki, mitä te sanotte, on turhaa, herra. Minä olen tehnyt päätöksen; minä en tahdo enää kuulla musikista puhuttavan. BARTHOLO. Kuulkaahan toki, lapseni; se on herra Alonzo, don Bazil'in oppilas ja ystävä, jonka hän on valinnut yhdeksi todistajaksemme. Musiki viihdyttää sinua varmaan.
Eräänä iltana heinäkuun lopulla tapaamme täten hyvinvoivan everstiluutnanttimme Jakobsson'in luona innokkaassa keskustelussa tämän kanssa. Kuunnelkaamme hetkinen tätä keskustelua. "Te luotatte siis ehdottomasti tuohon Reeta-neitsyyn?" kysyi everstiluutnantti Stålsköld. "Sen teen", vastasi Jakobsson.
Päivän Sana
Muut Etsivät