United States or Norfolk Island ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja sinnekö se jäi? utelivat Sanna ja Paavo. Sinne. Tulevana syksynä se haetaan käsiin, tuumasivat nuoret. Taitaa jäädä löytymättä, arveli Paavo kun se on tulessa mustunut. Ja mitäpä sillä enää tekisikään, kun siitä on kaikki mahti palanut. Kun kerta Lieksan kenttää ja majurin noitakalua oli mainittu, eivät lapset jättäneet Leenaa rauhaan.
Kuka ne kaupat purki? Taasen utelivat Jehulta kilvan herrat lääketaikinaa vanutellessaan ja pulloja punnitessaan. Niin tuota se Tapani-enokin arveli, että kun siellä vielä molemmat vanhukset elävät, eikä kuolemastakaan ole tietoa, ja kaksi poikaakin kuuluu olevan, niin sattuisi appiukosta tai muista vielä vastuksensa saamaan. Ja se jo kävi Kiviniemessä peruuttamassa. No siinä minun uneni!
Ja Heikki oli jäänyt yksin ulos, kun äiti kävi sisällä Iskan luona. Paljon oli hänen ohitsensa silloin mennyt ihmisiä, ja Heikki oli vain niitä katsellut, ei ruukkia, ei pyöriä eikä savupiippua. Ei yksikään ollut ottanut häntä syliinsä. Kun kotona sitten utelivat pyöriä ja savupiippua, ei Heikki tiennyt niistä mitään kertoa niinkuin ei olisi käynytkään.
Maassa oli lunta, niin että takaa-ajajat voivat valjun kuutamon valossa seurata jälkiä, jotka veivät rantatörmälle ja siitä jäälle. "Juoksiko se koskelle?" kysyivät he toinen toiseltaan. "Kero-Pietillekö se niin suuttui?" utelivat toiset. Jäljet näyttivät tietä koskelle jäätä pitkin. Miehet riensivät läähättäen, mutta eivät erottaneet edellä menevää. Kosken pauhu alkoi kuulua.
Ja vieraat kuuntelivat häntä, piirittivät hänet keskuuteensa ja utelivat pieniä yksityiskohtiakin ja unohtivat Vuorelan maisterin kokonaan. Heikin sydämessä tuntui niinkuin joku vainaja haudassaan olisi raskaasti kääntynyt toiselle kyljelleen. Snellmanin katse tuossa kipsikuvassa oli aivan sama kuin sinä yönä silloin ylioppilastalossa. Se toi niin elävästi mieleen kaiken.
"Sano sanottavasi, lähettiläs", utelivat he. "Minä tuon rauhan ja vapautuksen sanoman", huusi Torismut heiluttaen valkoista sauvaansa. "Totila, italialaisten ja goottien kuningas tarjoaa teille armoansa ja lähettää teille tervehdyksensä sekä pyytää vapaata pääsyä tänne, sillä hänellä on teille tärkeitä sanomia." "Terve tuloa!" "Kuunnelkaamme häntä." "Tulkoon!"
Niin, me olimme suorastaan »rivaaleja» ja hän, nainen, oli äärettömästi mustasukkainen minuun, miehiseen mieheen. Minkälaiset ne sellaiset suhteet olivat? Miten se oli mahdollista? utelivat toiset seurassa. Niin, sanokaas itse. Jos malttaisitte kuunnella, niin kertoisin koko jutun. Antaapa tulla vain, niin saammehan arvostella.
"Onko siellä meidän nimemme ja puumerkkimme?" kysyivät asianomaiset hädissään. "Kaikki täydellisesti, sekä tytärten että vävyjen nimet ja puumerkit", selitti nimismies. "Kuka on ollut kirjoittajana? hän saa katkerasti vastata väärästä työstään", utelivat asianomaiset yhä. "Kirjoittajana on ollut viime vuotena kuollut pastorimme". "Ja entä vieraina miehinä?"
Mennessä aloitti joku puheen esitelmästä, jota sitten jokainen osaltaan kehui. Minä siitä kuulin mukavimman lausunnon muutamalta aitauksen ulkopuolella seisovalta ukolta, kertoi Iida. Miten se sanoi, utelivat toiset.
Kysyvästi katselivat Viion leski ja Liisa toisiaan, ja huolestunut katse oli molemmilla vastauksena. Hän on hukkunut? utelivat he äänettöminä toisiltaan. Elsa liikuskeli levottomana toimien muka jotakin ja ylpeys ryhdissä, jota toiset kummastellen katselivat. Hän ei puhunut Tuirasta koko iltana mitään, vaan seotti muittenkin puheen siitä ladellen muita asioita mitä milloinkin.