United States or Guinea-Bissau ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja sellaisten kotien lapsiparat, he ovat syöpäläisten vallassa, ilman jalkineita, ilman vaatteita, he kasvavat vankilaa ja mestauslavaa varten, ell'eivät sitä ennen kuole keuhkotautiin!" Häntä puistutti ja hän sulki silmänsä aivankuin olisi tahtonut päästä näkemästä noita kurjuuden, häpeän ja rikoksien näytelmiä, joita hän ehtimiseen näki kulkiessaan köyhäin äitien maailmassa.
"...Ja olet pretoriani?..." "Olen, kunnes joudun tuonne," vastasi soturi vankilaa osoittaen. "Minäkin palvelen Kristusta." "Ylistetty olkoon hänen nimensä! Minä tiedän sen, herra. En saata päästää sinua vankilaan, mutta jos kirjoitat kirjeen, niin annan sen vartijoille." "Kiitän sinua, veljeni!..." Hän painoi soturin kättä ja läksi. »Pileolus» oli jo lakannut painamasta hänen päätään.
Kun epätoivo valituksineen uhkasi hiipiä hänen sieluunsa, muisteli hän merkillistä yötä ja pyhiä, harmaantuneita kasvoja, jotka rukoillen olivat katselleet taivasta kohden. "Ei! Kristus ei jätä ensimäisen opetuslapsensa ja lampaittensa paimenen rukousta kuulematta. Kristus ei kiellä häneltä mitään, enkä minä enää tahdo epäillä." Ja hän riensi vankilaa kohti niinkuin ainakin hyvän viestin tuoja.
Alakerran käytävässä olevat valtaiset jauhosäkkipinot tarjoavat niille mukavia sekä ruoka- että piilopaikkoja ja sieltäkäsin lähettelevät ne siirtokuntia ympäri vankilaa. Taistelu niitä vastaan pysyvän rauhan saavuttamiseksi on aivan toivotonta.
Iloksensa hän sattui huomaamaan, että rähinä ja älinä hänen johtamassansa armeijassa vaikenivat jota lähemmäksi tultiin vankilaa. Mutta pimeän tähden ei hän voinut nähdä, että se myös mieslukunsa suhteen hetki hetkeltä harventui sen kautta, että useat noudattivat Pertti Månsson'in esimerkkiä ja hiipivät matkaansa.
Hetkisen perästä he seisoivat sotilasrivien edessä. Petronius, jolla oli erinomainen muisti, tunsi paitsi päällikköjä useita sotamiehiäkin. Huomatessaan tutun kohortin päällikön viittasi hän hänet luokseen. "Mitä kummaa, Niger," huudahti hän, "oletteko saaneet käskyn vartioida vankilaa?" "Olemme, jalosukuinen Petronius, Prefekti pelkäsi, että murhapolttajia mahdollisesti yritettäisiin vapauttaa."
Mutta vankilan edustalla kohtasi häntä odottamaton este. Pretorianien päämiehet, jotka vuorotellen vartioivat mamertilaista vankilaa, tunsivat jo kaikki hänet ja päästivät hänet tavallisesti esteitä tekemättä vankilaan, mutta tällä kertaa ei rivi avautunutkaan hänelle, vaan sadanpäämies tuli hänen luokseen ja virkkoi: "Suo anteeksi, jalosukuinen tribuni, emme tänään saa päästää ketään vankilaan."
Helena sai hänet kahdenkeskisessä keskustelussa myöntämään ihan kaikki aatteensa tosiksi. Kaikki oli tässä maailmassa nurinkurista. Kaikki olisi pitänyt muuttaa, ja elää ihan toisella tavalla. Myöskin vankilaa koskevissa asioissa hän antoi myöten.
Hän suuntasi kulkunsa vankilaa kohden. Minne sinä tunkisit, hä? huusi hänelle kiväriniekka. Ja mitäs sinä ärjyt, hä? vastasi vaivanen ja palasi takasin: jos on kielletty, kuulen vähemmälläkin. Kiljut kuin mikäkin jenraali! Joukossa naurettiin hänelle hyväksyvästi. Tapaamaan tulleista olivat enimmät huonopukuista väkeä, jopa ryysyisiäkin, mutta oli päältäpäin katsoen siistejäkin miehiä ja naisia.
Tuo onnistumaton hyökkäys vankilaa vastaan ja se vaara, jossa useammat läsnä olevista, mutta etenkin Jakobsson olivat olleet, oli vieläkin niin tuoreessa muistossa, että nämätkin, vaikka olivat "P.C.G. seuran" uhkarohkeimpia ja kiivaimpia jäseniä, näyttivät niin arvelevilta, ett'ei yksikään ääni puolustanut metelisten kohtausten toimeenpanemista.