United States or Kosovo ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja hän selitti: Yksi on Matvei, toinen on Iivana, mutta tää minun kyytimieheni on ... Ripotti ... Repotti ... Rupotti, vai mikä sinun nimesi on? peräsi hän jo lopuksi Ropotilta itseltään. Eh? Ka tuota, tapaili Ropotti sekä sanaa että korvallista ja tokaisi nimensä: Ropotti. Vot, Ropotti! vahvisti hymyilevä Iivana. Mutta Annushka peräsi nyt: A ei Pipotti?
Ei hän ollut Iso-Peskiissä koskaan käynytkään, vaikka kyllä bjelajeffiläiset olivat, ja Osipoffin akka oli sieltä kotoisinkin. Kyytimies tuo ei niin tuntemattomalla matkalla erin tarpeeton olisi. Ja siinä veikeästi ja hymyilevänä käyskennellessänsä osuikin tuo hevosmies siihen tielle. Se oli suomalainen Jussi Ropotti. Oli äskettäisin muuttanut tänne main Suomen puolelta.
Iivana Ivanovitsh oli jo miehen älyttömyydestä kiivastua ja tenäsi: A vot... Niin että virolaisia oletko?... Tai sitte saksalainen ... tshuhna ... puolalainen tai lätti? Eh? Suomalainen, suomalaisen haukkumanimi Venäjällä. Hän katsoi ja penäsi, nenän pää punoittavana kuin potaatti. Tuota, tapaili Ropotti korvallistaan, sylkäsi ja tokasi: Minä, tuota, olen rajan takaa... Suomen rajan. Ota selvä!
Tiukasti sen uskalsi Ropotti luvata, sillä hänen kansansa suurimpia kansallisavuja on tietoisuus viisaudestansa, vaan ei vioistansa. Siispä hän edelleen selitti, tolkuttaen: Minä, tuota, olen asiassa älyn ja tolkun mies... Ei hän toki teoissansa erehdy.
Merkitsee että et Toksovasta?... Etkä Kolppanasta? alkoi siitä Iivanan äly kirkastua. Mutta entistä tökeröisempänä tupakoi Ropotti ja koki tolkata: Toksovasta?... En minä Toksovasta, vaan Perkjärveltä... Muolan Perkjärveltä sen Antti Ropotin veli... Sen vanhemman Antti Ropotin veli, tarkoitan... Jo oli nyt Iivanan äly mennä Ropotin hölmöyden takia sekaisin.
Hän varustautui kosimistoimiinsa, levitti herttaista hymyänsä ja puheli salavihkaa Ropotille: Vot... Merkitsee, että oikea... Eukko... Ka, tuota... Oikea, tolkutti Ropotti ja Iivana vetäisi pitkän viisaan, hymyilevän ja merkitsevän: A-aaaa!
Kaupungista lie ollut matkalla, koskapa nelipyöräisten rattaiden reslapahanen oli tyhjä ja hevoskonikin kuin väsynyt. Siitä tuon saanee kyytimiehen sopuhinnalla, Iso-Peskiin päin kun näkyy menossa olevan. Eh sinä!... Ihminen!... Hei! hoikki Iivana oitis Ropotille, joka köytteli resuista reslaansa lujemmaksi. Häh? katsoi Ropotti häneen tyhmänä. Mutta ei Iivana siitä mitään.
Jos hän olisi tiennyt, että Jussi Ropotilla oli sitä älyksi sanottavaa tavallista vähemmän ja sekin vähä hidasta kuin kesän tulo nälkävuotena, niin olisi hän tutkimatta ja kysymättä tiennyt, että Ropotti on vähintään suomalainen, jopa sekä suomalainen että tshuhna.
Mutta Iivana itse kinasi toisten kanssa. Hän oli niille jo kahteen kertaan kertonut sen porsas-, leski-, lääkäri- ja porsaanleikkaaja-juttunsa ja nauranut sille vatsansa pohjasta. Sitä hän nytkin siinä kertoi, kinasi, nauroi. Humalassa hän siinä jo vännäsi ja Ropotti sitäkin enemmän. Ih! hihkasi hän taasen jutun lopuksi ja kävi kehumaan luotsiansa, Ropottia.
Kirkon ohi ajaessa siinä Iivana silmänsä risti ja sovittiin, että Ropotti puhemiehenä käy taloissa tiedustelemassa, mikä se on suutari Durnjakinin hökkeli. Sillä aikaa hoitelee Iivana hevosta tiellä. Tottapahan talon kun kerran löytää, löytää sieltä morsiamenkin. Iso-Peskiin kylässä oli kaikkea paljon kuten yleensä Venäjällä. Suutarejakin siellä oli useita ja niistä kaksi Durnjakin-nimistä.