United States or Sri Lanka ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja kun eukko yhä yritti valittaa, tulistui hän ja karjasi: Kuuletko mitä sanottiin!... Käske ukon takaisin suudella ja!... Ulos! Eukko ihan säikähti ja pakeni. Syödä tuo oli. Mutta ukko Durnjakinin asia onnistui, jo niiden kenkätöidenkin takia.
Hän nauroi kuin koukussa polvin ja vatsa sylissä: Vot, selitti hän miehille: Vot, Ropotti tää tshuhna... Eh mikä luotsi, Ropotti sinä siinä! riemuitsi hän Ropotille välillä ja jatkoi kertoen miehille sen silloisen juttunsa lääkäristä, porsaan leikkaajasta, sairaasta ja porsaasta ja kerrottuaan riemuissaan lopetti: A vot, Ropotti... Toit porsaanleikkaajan lesken luo ja... Vot sinulle Durnjakinin leski... Eh!
Mutta hän oli talossa jo ehtinyt ilmoittaa sulhasen tulostakin ja siitä nousi hänen poistuttuansa touhu. Durnjakinilaiset nämä kun olivatkin moista touhun väkeä. Nytkin: eukko, Annushka, hommaili miestä sen toisen, äskettäin kuolleen suutari Durnjakinin leskelle Annalle, sille, jota kosimaan Iivana mieli. Aina se olikin, tää eukko, puhemiehenä jos kellä.
Se on hyvä!... Se on erikoisen hyvä!... Se että viisauden ja tolkun mies! tankkasi siihen Iivana. Varma hän oli siitä, että tämä viisauden ja tolkun miehen poika vie hänet oikeaan ukseen ja niin kömpivät he väärään tupaan. Nämä puhemies-durnjakilaiset olivat lapsettomia kuten se morsiankin, se toisen Durnjakinin leski.
Jo tuo Iivanankin asia nyt olisi lähestynyt loppuansa, ilman ukko Durnjakinin väliin tuloakin. Annushka, näet, oli jo, kuten sanottu, pitkästynyt puuhaan ja aikonut itse alottaa suoran puheen. Kun nyt Iivana häntä vielä siinä salakavalasti suuteli, niin ei hän voinut enää olla vaatimatta miestä tarttumaan oikeaan asiaan, kosimiseen, oikean morsiamen kosimiseen.
Iivana keskustelee viisaasti puhemies-Annushkan ja ukko Durnjakinin kanssa, ratkaisten heidän riitansa jalosukuisuuksista ja ylhäisyyksistä. Iivana ja Ropotti olivat ajaneet hevosensa trahtierin, kyläkapakan, pihaan. Ryypytkin nuo siinä piti vielä kertaseen suuhun kuitata ennenkuin kosimaan lähti. Mutta nyt he jo kompuroivat morsiustaloa kohti, tosin sitä väärää.
Ja kun ukko yhä kysyvästi katsoi, niin hän tenäsi: Kuin sinä et sitä tiedä, että Annushkaa! Kuomaa... Anna Feodorovnaa... Matvei Ivanovitshin leskeä tarkoitan. Ahaa, raapasi ukko korvallistansa, ryhtyi jatkamaan naulaamistansa ja puheli: Merkitsee, että ei toki sinua ... minun muijaani. Matvei Ivanovitsh Durnjakinin Annushkaa kun peräsi...
Kirkon ohi ajaessa siinä Iivana silmänsä risti ja sovittiin, että Ropotti puhemiehenä käy taloissa tiedustelemassa, mikä se on suutari Durnjakinin hökkeli. Sillä aikaa hoitelee Iivana hevosta tiellä. Tottapahan talon kun kerran löytää, löytää sieltä morsiamenkin. Iso-Peskiin kylässä oli kaikkea paljon kuten yleensä Venäjällä. Suutarejakin siellä oli useita ja niistä kaksi Durnjakin-nimistä.
Ne joko eivät merkitse juuri mitään, tai käy niiden merkitys aina ilmi lauseen muusta ajatuksesta. Se Bjelajeffin eukko hän tiesikin kaikki! Monelle tuo oli, varsinkin leskimiehelle, muorin toimittanut. Sopi tuon puheisiin luottaa, varsinkin kun se sanoi, että se Durnjakinin leski on hänelle sopiva, ei toraisa ja varsinkin kun on vielä kavetta.
Ja punaisena ja hikisenä valoi hän teetä lasiin ja niin siitä taas meno alkoi ja jatkui. Ukko Durnjakinin katkeruus. Juotuaan 24 lasillista teetä suutelee Iivana väärääkin morsiantansa. Mitä siitä seuraa. Ukko Durnjakin itse istuksi kyläkapakassa aavistamattakaan, että kotona vieras vaanii hänen muoriansa. Vähähkö tuolla oli nyt miehiä, näin kiireen ajan päiväis-aikaan.