United States or Saint Martin ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja kun eukko yhä yritti valittaa, tulistui hän ja karjasi: Kuuletko mitä sanottiin!... Käske ukon takaisin suudella ja!... Ulos! Eukko ihan säikähti ja pakeni. Syödä tuo oli. Mutta ukko Durnjakinin asia onnistui, jo niiden kenkätöidenkin takia.
Vaikkei kapteeni vielä sittenkään mitään sinnepäin sanonut, tulistui Kerttu uudelleen aivan itsestään, ja rupesi vielä kiivaammin todistamaan, että teon oli tehnyt se yksi omin päin, ikäänkuin toinen olisi istunut ja lakkaamatta väittänyt kaikkien herrain muka yksissä neuvoin seisoneen rappusilla ja ampuneen... Kapteeni ei todellakaan puhunut halkaistuakaan sanaa mistään semmoisesta.
"Missä herra Jörgen on?" kysyi Gunhild ja katsoi häneen. Vanhus teki ristinmerkin, hän luuli näkevänsä Margareta rouvan ilmi elävänä edessään, niin kalpean ja raivoisan näköinen oli Gunhild. Tämä tulistui yhä enemmän; polki jalkaa että vanhuksella sydän rinnassa vavahti: "Missä on herra Jörgen?" "Pois hän on lähtenyt, hyvä neiti", sammalti vaimo ja luikahti ovelle.
Taasen hän tulistui niin, että hiukset nousivat pystyyn, mutta tällä kertaa ei hänen vihansa tarkoittanut Aulusta eikä Lygiaa, vaan Petroniusta. Hän oli syypää kaikkeen. Ilman häntä ei Lygian olisi tarvinnut turvautua pakoon, hän olisi ollut hänen vaimonaan, eikä yksikään vaara olisi uhannut hänen kallista päätään. Mutta nyt oli myöhäistä ruveta korjaamaan erehdystään.
Hänen kanssansa oli helppo narrikoida, sillä hän tulistui pian ja syttyi helposti kuin ruuti. "Mitenkä voittekaan, setä, sanoa mitään semmoista?" huudahti hän. "Ikäänkuin minä piittaisin semmoisesta..." "Niin, hyvä pikku Cissa, minä luulin sinun rakastavan häntä," vastasi neuvos viattoman näköisesti, "punastuthan sinä aina, kun mainitaan vain hänen nimeänsä."
Kaiken tuon wuoksi tulistui ukko tawasta tulihinsa, tauloihinsa ja huimi poikawiikareita sauwallansa kelpo lailla, milloin waan hän heidät saawutti. Tuotapa he juuri oliwat tarkoittaneetkin ja se oli heidän suurin ilonsa kun he saiwat ukon suuttumaan ja jälestä ajamaan. Huutain, hoilaten lähtiwät he silloin hyppyyn ja huusiwat: "Pankko=Tuppu tulee, Pankko=Tuppu tulee!"
Vihavainen, kuultuaan viimeisen sanan tempasi kiireesti hattunsa pöydältä, hyökäten ovelle liikkeillä kuin olisi häntä hyvintähdätyllä iskulla lyöty korvalle. Toinen käsi ovenkädensijassa ja toisella nyrkkiä puiden hän sitten alkoi, sitä mukaa kuin tulistui, yhä kiivaammin: Kyllä minä opetan teitä tuomioita tekemään. Konnat laiskurit ja roistot!
Hän itse tulistui ja remahti liekkeihin vähimmästäkin hyökkäyksestä, joka tehtiin rakasta koulua vastaan hänen keppihevosensa, jonka hän tietämättään vei taisteluun sekä sopivassa että sopimattomassa tilaisuudessa.
Ja hän tarttui tylysti Liisan käsivarteen, toiset avuliaat akat tarttuivat toiseen, ja läpi väki tungon raahattiin Liisa ulos ja sysättiin pihalle. Liisa puhkesi ensin itkuun; mutta tulistui sitte hänkin ja lausui monen kuullen. "Jos minä olisin väkevämpi kuin koko mailma, että minä voittaisin koko mailman!" Sitte hän katosi illan pimeyteen.
Silloin neiti Vestlund yhtäkkiä taas tulistui. Tuommoiset temput saatte jättää sikseen. Ei sormellakaan, sanon minä! Anna anteeksi, sanoi Gabriel nöyränä kuin vuona, huomattuaan, että Ingridin silmiin oli tullut kyyneleitä. Enhän minä, leikillähän minä vaan. Mutta sano nyt, onko niin, että sinä itse tahdot viivytellä? Ja minusta on sama vaikka herra jäisi suutariksi.