United States or Iran ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän näki kuitenkin itsensä petetyksi, sillä mäen huipulta ei hän voinut nähdä muuta kuin toisen korkeamman mäen, jolle hän ainoasti taisi tulla syvän rotkon kautta. Alas astuessaan säikähdytti häntä eräs musta eläin, jonka ulkomuoto oli hirmuinen, ja joka suuruudelleen oli porsaan kokoinen.
»Kaisahan se on!» myönsi siihen Jussi, ja selitti: »Sattui tuo porsaan pahuus pääsemään säkistä karkuun ja siinä on ollut ajamista... Kotoa tuotu porsas, niin se vierastaa näin kaupunkipaikoissa omaakin väkeä!» Silloin Kaisa nouti leipää, murensi sen porsaalle, ja kun porsas tuli syömään, niin sieppasi sen syliinsä, lennätti Jussille ja kysyi: »Onko se oikein oman sian porsaita?»
Mitkä pitkät ne olivat ... lyhyet potuukset!» yhtyi Jussi ja lisäsi: »Tuokin porsaan riivattu vinkuu tuossa selässä kuin syötävä... Etkö sinä paholainen pysy siellä vinkumatta, tahi kun lyön sinut seinään, niin ei jää saparoakaan!» Mutta lopulta ei Antti enää jaksanut juosta. Läähättäen pysähtyi hän kauppias Ahokkaan portin kohdalle ja sanoi Jussille: »Elä juokse!... Levätään!»
(Kuin hartaasti.) Jaa, herra rovasti... Sillä se aina lopultakin routa porsaan kotiin ja kevät vuohen pukin luo vetää, niin että... (
Hän hymyili laajasti, jatkoi: Vot näin: Tuhman miehen piti ohjata porsaan leikkaaja porsaan luo ja lääkäri sairaan eukon luo ... a hän: Arvasi sen: Iivana nosti sormensa merkiksi pystyyn ja jatkoi: Hän, tää tuhma, ... hän johtaa tohtorin porsaan pariin ja porsaan leikkaajan eukon luo ja: Kuinkas kävi?... Eh? Ropotti raapasi korvallistansa. Ei hän tiennyt.
Mutta kun Olina oli saanut porsaan lättiin, katajatakan selästänsä ja kuivat vaatteet päälleen, oli jo vahingon ilo vähän asettunut, ja kun hän myöhemmin istui yksinäisen ateriansa ääressä ja hän muisti sitä iltaa, jolloin hän oli vetänyt nälkäisen pojan pöydän luo, ja oli itse tullut ihmeen nälkäiseksi siitä että näki tämän syövän, silloin vahingon ilo hävisi kokonaan sen kaipauksen edestä, joka näinä kahtena kuukautena oli häntä vaivannut, ja hän huokasi syvään: "Oliko hän kenties ollut liian tyly Niiloa kohtaan?
»Ka, sian potsi ... oikea imisä porsas... Ei suinkaan se mikä muu vingu porsaan äänellä», sai taas Jussi selittää, ja poliisimestari tiedusti: »Onko se sekin varastettu?» »Eikä ole. Tietäähän sen Makkosen leskikin, että se on oma potsi... Mene kysymään, jos et usko. Kaisa vielä syöttikin sille kokkelia.»
Olina istui vähän aikaa joen reunalla ja viihdytti mieltänsä peljästymisen jälkeen, ja Niilo meni takkiansa ottamaan; mutta tuskin oli Olina täydellisesti toipunut ja saanut kaikki selväksi, ennenkuin hän hyppäsi seisoalleen, veti porsaan pois pienestä makupalasta, jota se juuri nautti kylmän kylvyn päälle, ravisti sateenkuuran katajapensaasta ja lähti nuorukaisesta välittämättä uudelleen liikkeelle.
»Porsaan!» murahti Antti syläistessään, ja paikalla riensi Anna Liisa kahvia keittämään. Mutta siihen oli taas puhe loppua. Vasta kun Anna Liisa oli kaatanut kahvia kuppiin, lähti Antilta jatko. Pöydän luo vääntäytyessään hän silloin lisäsi: »Ja senhän se otti akaksensakin sen entisen Makkosen akan.» »
"Nyt on Heikki mennyt, nyt ei ole enää meillä Heikkiä", hätäili äiti, kun hänen lähtönsä tuli tunnetuksi. "Kyllä routa porsaan kotiin tuopi", sanoi isä yhtäkaikkisesti. Toteutuiko tuo sananlasku? Senpä saamme nähdä. Mihin ohjasi Heikki askeleensa? Siikajoelle, pieneen sotamiehen torppaan Liisan luo.