United States or Senegal ? Vote for the TOP Country of the Week !
Iivana näet tapasi nyt äkkiä toista asiaa, kysäsi selän taakse sinne: Entä hevonen se?... Tarkoitan, omasiko on?... Eh? Ropotti myönsi, mutta samalla selitti: Hevonen tää... Sen entisen Perkjärven Torikan ... sen Heikki Torikan tamman varsa hän on ... tää ruuna, mutta... Hän olisi puhunut asiasta pitemmältäkin, syvällisesti, jos ei olisi se päässä pidettävä pökertynyt. Mutta se tuo taas.
Eh?... Kuin tuota mitä? ei suutaroiva ukko moista kysymystä ymmärtänyt, mutta Annushka, vaimo, ehätti avuksi selittämään: A vot suutaroi... Vot hänen ylhäisyydellensä Aleksei Mihailovitshille kenkiä tuossa kuroo...
Vot... Mikä kuiva ukko, mutta rakkaudestapas vielä ja eukosta!... Eh, mikä kalu! puheli Iivana siinä ukon poistuttua Annushkalle alkajaisiksi. Mutta Annushka siihen ihan kuin ynseili: Mikä hänelle enää eukko!... Luoja terveyttä antaa, niin hyvä ukko, mutta eukko hänelle vielä!... Kuta varten hänelle eukko vielä! Se kelpasi Iivanalle.
Mene tiedä jos tahallaan salaa? Hän peräsi: A sinä?... Tarkoitan ... et viekasta?... Eh? Annushka oli jo ihan kuin loukkaantua. Nyt hän jo ilmoitti: Ja entä vot... Niin että kellä ei ole sitä, tarkoitan syntymävikaa?... Et sitä, syntinen ihminen, maailmassa leivälläkään ilman Luojan apuja elä... A-aaaaaaaaaaaaaa!... Vot mikä vika!... Ymmärrän... Nyt ymmärrän: kirkastui Iivanan äly äkkiä.
Se ukko kun näet, ilmoitti ja kieritteli, että Annushkalla on salainen vika, ihan vielä syntymävika. Mene tiedä, jos kuin paha ja vaarallinen on. Paras kysyä, perätä asiaa. A entäs? alkoikin hän äkkiä höyrypilven takaa, teevati kohona: Entäs ... vot, kun se ukko sanoi, jotta sinulla on vika?... Eh?
Sällit toki ahertivat yhä nytkin työssänsä. Nahkaa niistä toinen takoi ja toinen purasimella kengänpohjaan kireesti reikiä pisteli. Iivana Ivanovitsh, tuota? yritteli yhäti kovin hölmönä tuijottava Andrei: Tarkoitan, muijan aiot?... Eh? Jei bohu! vannoi hymyilevä Iivana. Siitä tulikin lopulta kuin ikään eloisampaa jo kaikkeen.
Oli sotkeuduttu puhumaan siitä Ropotin kansasta. Iivana sitä puhemiehensä mainetta ja arvoa kannattaaksensa kehui, kehui myös pelkästä ystävyydestä. Hyvä sydän hänellä, suutarilla, kun olikin. Vot tshuhnan kansa!... Eh, mikä kansa, kanalja! kehui hän. Mutta Annushka höyrähteli, valmisti ja puhui ihmetellen: Niin, vot!... Kun on oikea tshuhnan kansa, niin vot!
Kuin, kuin? peräsi ukko kysymystä tarkemmin ja Osiippa koki selventää: A vot... Niin jotta kuin?... Eh? Siinä olikin oikeastaan jo koko hänen ajatuskykyvarastonsa, sillä suoraan sanoen oli Osiippa viisaus-määrältänsä ihan täys-suomalainen. Ainoastaan töppöset, puku ja kaikki muukin sen mukainen korotti hänet vielä toki oikea-peräiseksi Venäjän mieheksi.
"Sen painajaisen sousin minä jo maalle samana yönä! Ei eh ... mutta" hän mietti totisena, uskoisiko hän aikeensa perämiehelle, hänessä oli jotakin niin hyväntahtoista, hän oli niin perinpohjin kelvollinen ja luotettava olento!" "Sinä näytät, kuin olisit jossakin pulassa, vaan et tahdo tulla esille sillä... Etkö ole saanut selville, mitä tekisit kaikilla rahoillasi?"
Ja ennen kaikkea johtui hän ottamaan selvää tärkeimmästä: morsiamen taloudellisista avuista, säästäväisyydestä, kyvystä tulla vähällä toimeen, mutta että kuitenkin keitto olisi sakeaa, eikä silkkaa vettä. Siinä höyryävää teetä hörppiessään hän siis alkoi rauhallisesti tutkia: A, vot Annushka... Tarkoitan... Kuin suurella rahalla keität perheelle borshin? Eh? Eräs venäläinen soppalaji.