United States or Djibouti ? Vote for the TOP Country of the Week !
No jopa on... Tääpä vasta! Ja uudelleen hän pitkään vihelsi ja ihmetteli. Mutta ukko Durnjakin lähti, uhaten mennä poliisipristavi Aleksei Mihailovitshille kantelemaan ja pyytämään rangaistusta. Eh sinä! uhkaili hän Iivanalle, poistui ja uhitteli: Kielin... Vot hänen ylhäisyydellensä pristaville Aleksei Mihailovitshille kielin, jotta sanoit, ettei ylhäisyys, vaan sukuisuus... Kielin!...
Ja alkoikin tuo asia kirkastua, kun siinä tovi toisiaan haukuksittiin. Kuin eukkoaan?... Kuin hän, Annushka tarkoitan ... hänen eukko? hölmisteli lopulta ja miesten tolkuttamisesta hiemasen kirkastunut Iivana: Eh? Ja Osiippa: Kuin ei eukkoaan?... Kuin?... Alkoi selvitä selkeäksi ihan.
Ja hän selitti: Se pitää ihan oikein. Kuin oikein? A vot ... morsianta pitää ... itseään morsianta pitää... Hyvitellä pitää ... olla oikea ja hellä ja... Istuttaa... Annushka... Kuin istuttaa?... Eh sinä! lähenteli Iivana. Hän luuli Annushkan vihjailevan: Kai se uutta pusua tahtoo. Kuin istuttaa? toisteli, vehnäisteli hän sille yhtenä hymynä ja lähenteli.
Se nyt valehteli tosissaan: siunaili poissa olevaa eukkoaan, kun se ei muka ollut hänelle Iivanan asiasta sanaakaan puhunut. Eh sinä, eukko kanalja!... Eh tuo hylky ... eukko tää minun ... kun ei sanaa halkaise! oli hän olevinansa.
Kaupungista lie ollut matkalla, koskapa nelipyöräisten rattaiden reslapahanen oli tyhjä ja hevoskonikin kuin väsynyt. Siitä tuon saanee kyytimiehen sopuhinnalla, Iso-Peskiin päin kun näkyy menossa olevan. Eh sinä!... Ihminen!... Hei! hoikki Iivana oitis Ropotille, joka köytteli resuista reslaansa lujemmaksi. Häh? katsoi Ropotti häneen tyhmänä. Mutta ei Iivana siitä mitään.
Ja hän aivan innostui selittelemään: A vot ... entinen eukko tää minun... Hän, tarkoitan... Kesällä, tarkoitan, laittoi borshin alle kriivennikan, mutta talvella tuhlasi yli... Eh, minkälainen hän oli... Eukko-vainaja tarkoitan!
Hän hymyili, punoitti, hikosi, ja jo alkoi: Eh mikä mehevä muori!... Verevä muori, tarkoitan, hörppi ja hymyili hän ja lisäsi: Ruusu sin oot, muori... Jei bohu, vannon että ruusu! Morsian ujoili, mutta puhemies-Annushka koki edistää asiaa ja siis myönteli: Niin... Eikö totta, että verevä ja että ruusu!... Vot, Iivana Ivanovitsh, ruusu! Morsian niiskutteli ovipielessä.
Vähä... Se on vähä! topakoitui Iivana ja kun Annushka jo palasi, niin hän sitä hyvitelläkseenkin kehaisi: Mutta entä minä?... Hänen ylhäisyydellensä herra Vasili Aleksandrovitsh Bohatsheffille kun kengät neuloin, niin arvaas, paljonko?... Eh? Eivät voineet arvata.
Ryöppyä hän kauhistui, eikä tahtonut riisuutua. Luuli sillä pelastuvansa ja tolkutti: Minä tuota... Tshort! Kiireesti!... Ryöppyyn, kiireesti! ärjäisi poliisi ja kun Ropotti hidasteli ja mukuroi, niin poliisi rutosti sanoi: Eh!... Annetaan niine pukimineen!... Vot! Ja yks kaks survoivat he teräväkärkisillä piikeillään Ropotin ryöppyyn täysissä tamineissa.
Ihan hän kertoi esimerkin itsestänsä, siitä, miten häntä oli ukkonsa aikoinaan, nuorena, silloin kosiessaan istuttanut ja hyväillyt. Hän touhusi ja vannoi: Totta puhun... Että istutti ja hyväili... Ja kuin vielä hyväili?... Ihan väkisin istutti sängyn reunalle. A-aaannushka!... Simpukkaiseni sinä... Eh!