Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. lokakuuta 2025
Eh bien, allons, messieurs! komensi taas Edit, työntäen kyypparia edeltä. Planchette hiipi varovasti alas, jälestä »ylioppilaat» käsi kädessä, mahtavin liikkein ja palavat paperossit suussa, laulua jo hyräillen.
Kuin itsekseen ihmetellen hän levitteli käsiään, toisteli ja arveli: Muola da... Kolppana!... Kolppana da Muola!... Puhuu!... Tolkkaa!... Ota tuosta selvä! Ja pullon hän kiskoi housuntaskusta, ryyppäsi, pyyhki suunsa hihalla ja tarjosi Ropotillekin: Naukkaa!... Eh!
Ja saatuansa teevadin taas sormihaarukkaan hän jatkoi veikeillen: Vot, sanon sinulle... Kun sinä kerran olet veri verevä ja kuin ruusu, niin... Pussaan... Totisesti illan tullen tulen ja pussaan!... Ymmärrätkö?... Eh? Ja puhemies ehätti vastaamaan: Kuin hän ei ymmärtäisi!... Hän, joka on kuin ruusu... Vot Iivana, ruusu... Sinulle ruusu!
Aaaaaaaa! selvisi Iivanalle tietysti asia lopullisesti ja itse hän ihan vielä lopetti, selvensi: Merkitsee että: Tshuhna on oikea tshuhna ja ... oikea suomalainen on, vot, oikea suomalainen?... Eh? Ka... Tuota!... Niin!... Prpoh, ruuna! repi Ropotti konia kulkuun ja vieläkin toisteli Iivana, vahvisti: Ymmärrän... Nyt ymmärrän että, vot: Ropotti da Ropotti, Pipotti da Pipotti ja... Vot erotus.
Kuin itsekseen harmitteli silloin Iivana siellä selin riippuessaan: Tshuhnaksi haukkuu!... Koirankuono... Ja ihan hän Ropottia tuon solvauksen johdosta hyvitelläkseen kääntyi yli olan sinne taakseen selittämään: On kaksi kansaa: on Suomen kansa ja tshuhnan kansa ja ... Venäjän kansa on kolmas kansa, mutta... Sinä et ole tshuhna, vaan suomalainen... Oikea suomalainen... Vot!... Ymmärrätkö?... Eh?
Oli ihan todellinen suuttumisen vaara lähellä. Hän penäsi: Durak kuin durak! Kuinka?... Eh?... Tarkoitan itse... herranähköön... Loukkaat... Aivan hän oli työnsä keskeyttää. Loukkaat! ynseili Iivana ja tenäsi kuin puoli vihassa: Sitä minä vain sinulta peräsin, että mitäs siitä seuraa, jos Aleksei Aleksejevitsh Smirnoff ja?... Ymmärrätkö?... Eh sinä! Vihaa se jo tavallaan oli, toraa ja torailua.
Tiesi tuo Andreikin jo eukkonsa puheista asian ennaltaankin, mutta otti, tekeytyi, ja alkoi ikäänkuin tosissaan ihmetellä: Totisesti, jumaliste. Veikkonen sinä! ihmetteli hän, tekeytyen kuin hölmöksi: Tarkoitan että?... Eh, sinä, veikkonen, Iivana Ivanovitsh! käänsi hän äkkiä kehaisuksi.
Iivana pyyhki hihalla leveän suunsa, veti hymynsä makeaakin makeammaksi, katsoi Annushkaa silmiin ja, viinakin tuo kun jo päässä hieman elelehti, sanoi, vehnäisteli: Annushka... Kyyhkyläiseni sinä... Eh mikä ruusu sinä! Titoffin eukko, Varvara, näkyi olevan tulossa, vaikka ei tuota Iivanakaan hoksannut. Simpukkani sinä, vehnäisteli hän morsiantansa.
Niin mietti Iivana, muisti poliisipristavin puheet rajupäisistä, mukuroisista tshuhnista ja silloin äkkiä sinne taakseen yliolkain kysäsi, peräsi: A vot... Ja hän jatkoi: Vot, sitä minä tässä yhäkin että... Vot pristavikin kun sanoi, että tshuhnat ovat mukuraista ja rajupäätä kansaa, niin, merkitsee... Mikä erotus on varsinaisen tshuhnan ja oikean suomalaisen välillä?... Eh? Ropotti?
Ja Iivana: Jei bohu, vannon, että toraa!... »Uhallakin toraan«, sanoo, ja toraa... Viidettä päivää jo toraa... Eh mikä akka, päivitteli jo ukko ja veti pikilankaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät