United States or Botswana ? Vote for the TOP Country of the Week !
Meillä ei ole aikaa yhtään hukattavana, sillä kello on jo kohta kaksitoista, ja jos tahdot ennättää puhua kamreerin kanssa Napoleosta, ja hänen rouvansa kanssa avuista ja taivaan enkeleistä eli niinkuin autuas Hjortsberg sanoo, enkelien taivaasta, niin vie se kauniin ajan".
Rakastin paljon lapsia ja tuumani oli perustaa oma pieni koti ja ryhtyä työhön tahi hankkia itselleni toimi, joka vähitellen tekisi minulle mahdolliseksi ottaa luokseni lapsen tahi pari kasvattaakseni ja elättääkseni heitä sekä pitääkseni huolta heistä kuten omistani. Tiesin kyllä että minulta puuttui montakin niistä avuista, joita hyvällä lastenkasvattajalla tulee olla.
Laulele luonnon ihanuudesta ja Luojan viisaudesta; laulele, kuinka Jumalan henki vallitsee mailmassa ja vaikuttaa kaikki kaikissa. Laulele myöskin siitä hyvästä, jota löytyy maan päällä, hurskaudesta ja hyvistä avuista, rohkeudesta ja vilpittömyydestä, nöyryydestä ja armeliaisuudesta. Laulele vapaasti ja iloisesti.
Niin, niin, niin, semmoinen vika kulkee perintönä, Noraseni. Nora. Ah, minä toivoisin, että olisin perinyt useamman isäni avuista. Helmer. Ja minä en toivoisi sinua toisenlaiseksi, kuin juuri semmoiseksi kuin sinä olet, minun sulo, pikku laululeivoseni. Vaan kuules; jotain johtuu mieleeni. Sinä näytät niin niin miksi sitä sanoisinkaan? niin luulonalaiselta tänään Nora. Todellako? Helmer.
Hän osaisi kyllä hänelle italialaisen arian laulaa, eli liitulla kuvaansa piirustaa, pallin hänelle kirjailla, puetettaa hänet aluna-kivillä eli koristaa häntä paperista tehdyllä kukkais-vihkolla, mutta hän havaitsee ettei noista avuista yksikään ole tähän tilaisuuteen sopiva.
Enkä tarvitse enempää, Kuin on hyvin kyllä tuttu, Jos ma lauluillen lähenen, Huuan kaiken kansan kuullen, Kuinka saa kukin kotona Varsin istua ilossa, Lauleskella lapsillensa Vakaisesta vartiasta, Aleksanterin avuista, Ensimmäisen ennätöstä, Jonk' on Luoja itse luonut Varsin varresta somaksi, Ihanaksi ihmiseksi, Yli kaiken ymmärtäväks.
Minun omatuntoni heräsi, ja kaikki helvetin vaivat rupesivat minua ahdistamaan. »Minäkö», ajattelin minä, »minäkö, joka kansalaisilleni ja perheelleni puhun ja opetan hyvistä avuista, käyn itse lasteni edessä tuolla esimerkillä?
Minä sain siis perinpohjin oppia ymmärtämään, ettei mikään viha ole pahempi kuin filosoofien, ja että ne jotka saarnaavat hyvistä avuista eivät suinkaan lähipäinkään aina ole niiden harjoittajia. Vihdoin sain nähdä neljän filosoofin tulevan sisälle, joiden kaavut osoittivat että he kuuluivat toiseen oppikuntaan.
Se oli hänessä melkein sairaalloisen intohimoista. »Olisi ennen ampunut kuulan otsaansa», oli lause, jota hän usein käytti. »Ei pidä sanoa, jollei itse tekisi samoin». »Minä tekisin!» Se oli juuri tämä, joka meitä hänessä miellytti. Toveruus oli hänelle pyhistä pyhin asia. Niitä oli ennen aikaan ehkä enemmän semmoisia, joille toveruus oli avuista ensimmäinen.
Usein tapaamme myöskin vainajan muoto- tai vartalokuvan ja sen alla hautakirjoituksen, jossa useimmiten mitä ylistävimmällä tavalla tehdään selkoa vainajan avuista ja hyvistä puolista. Nämä tällaiset hautapatsaat eivät vielä eroa tavallisista, muuallakin nähtävistä hautapatsaista. Mutta aivan omituisia Genovan hautausmaalle ovat eräänlaiset hautapatsaat, jotka siellä myöskin ovat lukuisimmat.