United States or Myanmar ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta moitiskellen hän lisäsi: Mutta entäs nää Kolppanan tshuhnat!... Tääkin Pipotti, tarkoitan, minkälainen on?... Pipotti? No mitä sitte, jos Pipotti? tarttui ukko työstänsä, mutta Annushka silloin ihan kuin torasi: Kuin mitä?
Luoja minun!... Tääpä vasta! siunaili ja touhuili Ropotin poistuttua Annushka. Ukko Durnjakin itse oli asiasta ymmällä, keskeytti hetkiseksi kengänpohjan naulaamisen, katsoi muijaansa ja sitte peräili: Kosiin, sanoi, tuli... Tarkoitan, ketä kosiin? Mutta Annushka siinä puuhasi kiireessä ja aivan jo tiukkasi: Kuin ketä?... Kosiin tarkoitan?
Hän riiteli melkein: A sinä, riiteli hän sanot, möriset... Jos mitä vieraalle puhua yrität, niin sinä siihen oitis möriset: ei Pipotti, mutta... Näetkö nyt, että on ainoastaan yksi Pipotti!... Herrankiitos että ei ole kuin yksi! juorutteli hän. Ukko kuin tuskastui, yritteli: Annushka!... Anna Feodorovna!
Ropotti ... Jussi Ropotti, ilmoitti Ropotti ja taas Annushka: A tää Kolppanan tshuhna, joka eukkoaan ihan venäjäksi lyö... Hän, tarkoitan, on ihan varmasti Pipotti, vaan ei Ropotti... No, herkeä, Annushka!... Herkeä! siihen osui ukko ääntämään, hörppi teetä ja jatkoi: Jos tuo on Pipotti niin... Ei tuo sinua koske! Ja siitä se alkoi.
Kuin muori? oli sukupuolensa oikeuksista huolehtiva Annushka keskeyttää, mutta nyt kielsi ukko: Mitä sinä sotket!... Muori niin muori... Ja nyt voikin alati hymyilevä Iivana jatkaa: Muori tää minun, ottaa, toraa... Monta päivää peräkanaa toraa... Valehtelet! kivahti Annushka, mutta taas ukko: Herkeä, Annushka!... Kuin sinä tiedät, jotta valehtelee... Herkeä!
Kolppanan tshuhnat nää ... akkaansakin lyö... Ihan häntä kuin harmitti. Hän toisteli: Eh sinä pakanan Pipotti!... Eh! Siunailtiin sitä pahuutta. Annushka tuo varsinkin morkkasi Kolppanan tshuhnakansaa, luullen että siten voi mairitella Ropottia, joka oli Suomesta. Mutta päästiin tuosta likemmäksi oikeaa asiaa, naima-asiaa.
Kuvatakseen hyvyyttään lyö Iivana puhemies-Annushkaa polviremelillä sinne, missä tällä on syntymävika. Annushka siinä yhä vielä teetänsä puuhaili, touhusi. Filipoffin akka oli käynyt, uteliaisuudesta tietenkin, mutta hän oli sen suorittanut tiehensä. Filipoffilaiset ne kun olivatkin kielenkantajia. Yhä hän touhussaan odotti sitä Iivanan asian menoa. Mutta ei tuosta siitä sen taivaallista tullut.
Eikä poliisipristavikaan ehtinyt miehinensä kemujen alkuun, sillä hän osui olemaan virkamatkalla. Mutta ukko Durnjakin häntä odotti. Annushka kieli ja kanteli oikealle morsiamelle kaikki ja se ihan suuttui ja uhkasi mennä kapakkaan ja vaatia Iivanalta korvausta turhasta odotuksesta.
Ja ihan kasvot vihasta punaisina hän ukolle koveni. Opetan sinut... Vot nyrkillä opetan sinut... Kelmi, pui hän nyrkkiä ukkopahan nenän edessä. Kuin opetat?... Ah? uhitteli ukko vastaan. Annushka oli paennut pois koko mökistä. Toisen morsianta lyöt. Eh sinä rajasuutari!... Eh, kiristelihe punaiseksi vihastunut Iivana ukolle hampaitansa, valmiina tarraamaan niskaan.
Vot Mihail Mihailovitsh... Lihatshoff tää tarkoitan, on, puhun, ylhäisyys, mutta... Aleksei Mihailovitsh vasta sukuisuus... Korkeasti jalosukuisuus, tarkoitan, penäsi hän ja kuroi kenkää. Annushka jo ihan kuin suuttui: Matvei Ivanovitsh! hän miehelleen jo kuin äkeästi tenäsi, jatkaen: Puhutaan sinulle, Matvei Ivanovitsh, jotta ylhäisyys... Oikea ylhäisyys eikä sukuisuus!... Kuulitko?