United States or Armenia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuvatakseen hyvyyttään lyö Iivana puhemies-Annushkaa polviremelillä sinne, missä tällä on syntymävika. Annushka siinä yhä vielä teetänsä puuhaili, touhusi. Filipoffin akka oli käynyt, uteliaisuudesta tietenkin, mutta hän oli sen suorittanut tiehensä. Filipoffilaiset ne kun olivatkin kielenkantajia. Yhä hän touhussaan odotti sitä Iivanan asian menoa. Mutta ei tuosta siitä sen taivaallista tullut.
Mahtoi käydä Pekan ilkeäksensä kun suosio siirtyi Jussin ja Juuson puolelle. Hän oli aina ollut valmis muita pilkkaamaan heidän huonommuudestaan ja kehumaan omaa hyvyyttään ja nyt sattui pilkka kerta häneen itseensäkin. Tule nyt, Kalle! kiirehti sisareni. Kun olin jo kotiportilla soi vielä korviini poikain huuto ja se kuului suloiselta kuin soitto etäältä.
Tyyntä ja rauhaisaa mieltä hän ei jaksanut kuitenkaan kauan pitää. Väliin hän äkkiä tunsi itsensä onnettomaksi ja toisinaan kiihtyi kuvailemaan omaa hyvyyttään uhrautuessaan rakkaudella, hakien vertaa itselleen lukemiensa romaanien henkilöiden elämässä. Hän näki itsensä silloin ihailtavana, kunnioitettavana, jalona.
Ne sanat olivat kuin tulta tappuroihin. Valo syttyi sieluuni ja minä älysin nyt mitä tahdoin, mitä minun tuli tehdä. Tarkkaan punnittuani kaikki, puhuttelin vanhempiani ja avasin heille sydämmeni. He kummastuivat, vastustivat ja pyysivät minua tarkemmin miettimään päätöstäni. Olin edeltäpäin arvannut sen, mutta kun lujasti ja nöyrästi uudistin pyyntöni, kummastelin heidän hyvyyttään.
RITARI. Kai rikas sekä viisas on siitä yhtä. DAJA. Hyväks sittenkin ois häntä ennen muuta kutsuttava. Hyvyyttään ette voi ees kuvitella. Kun kuuli Rechan kiitosvelan teille, mit' oiskaan teille sinä hetkenä hän tehnyt, antanut! RITARI. Kas, kas! DAJA. Nyt tulkaa ja kokekaa ja nähkää! RITARI. Mitä siis? Kuin pian hetki ohi on? DAJA. Jos ei hän niin hyvä ois, niin kauan oisinko mä häneen tyytynyt?
Hän kärsi kaiken häpäisyn ja karkean pilkan, eikä tahtonut että hänen tähtensä rettelöltä syntyisi, ja tuota hänen rajatonta hyvyyttään me ikävä kyllä liiaksikin hyväksemme käytimme. Että opinnoista kuitenkin hyvää huolta pidettiin, vaikka opettajat olivatkin tuollaisia, se todistaa päivänselvästi, että hyvä henki ja ahkeruus tässä oppilaitoksessa vallitsi.
Näitä teoksiaan toimittivat he ilman mallia ja monet olivat oikeita taidekappaleita. Nunnat ja sisäoppilaat näyttivät erityisellä mielihalulla osoittavan hyvyyttään ja huolenpitoaan meidän pienille pojille. Tämä näytti minusta myöskin todistavan, että he luostarissa kaipasivat sitä, mikä kodissa levittää valkeutta ja iloa!
Ei tiedä Hän koskaan varojansa, eikä siedä Mun näyttää, kuink' on sydän hällä köyhä, Kun sill' ei voimaa täyttää toiveitaan. Niin yli varainsa hän lupaa, että Puheensa kaikk' on velkaa; joka sana On panttina; hyvyyttään vielä koron Niist' antaa hän; maat kirjoissa on heillä. Jos virastani hyväll' irti oisin, Ennenkuin minut karkoitetaan vallan!
Mutta joskin köyhyyttä oli, niin olisi äiti voinut olla lapsilleen hellempi! Minkäs hän teki! Kun tuli kerran kotiin ... oli kesä, ja aurinko, Luonnon armelias ja kaikille hyvyyttään jakeleva silmä, säteili ikkunasta. Ikkunan olivat lapset saaneet vehkeillyksi kehistään irti ja auki. Sakris oli kiivennyt ikkunalaudalle, lämmittelemään ja ihailemaan luontoa.
Katsokaa, kuinka nerokkaat sortuvat, kuinka kyvykkäämmät nääntyvät. kuinka jaloimmat, ylevimmät menehtyvät, ainoastaan siitä syystä, että heiltä puuttuu tuo kurja, kuollut metalli, minkä toinen ihminen toisen vahingoksi maan syvyydestä kaivaa. Minkätähden ei taivas suo hyvyyttään niille, jotka sen ansaitsevat, minkätähden aina vaan sellaisille, jotka eivät arvaa, eivät osaa sitä oikein käyttää?