United States or Democratic Republic of the Congo ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kasvattaa jos oikein hyvin tyttö kristitty tuo tuli teidän, oli luonnollista ett' omananne kasvatitte sen. Te lemmell' uskollisella sen ootte nyt tehnyt tuonko palkan saadaksenne? Sit' en mä ymmärrä. Ois viisaampaa tosiaan ollut teidän jättää tyttö hoteisiin jonkun toisen, joka sen ois kasvattanut kristityks; vaan niinhän tytärtä ystävänne ette oiskaan te rakastanut.
PRINSSI. Asiakirjaanko se perustuu Vai ajast' aikaan käypään muistojuttuun? BUCKINGHAM. Asiakirjaan, armollinen prinssi. PRINSSI. Mut mitä, jos ei siitä oiskaan kirjaa; Ijäti pitäis totuuden tok' elää Ja perintönä käydä ajast' aikaan Maailman viimeisimpään päivään asti. Sanotaan, viisas laps ei elä kauan. PRINSSI. He, mitä, setä, sanotte? GLOSTER. Ett' elää, kirjattakin, maine kauan.
Etkö sä peljännyt uromielten akhaijien uhkaa, jotk' ovat niin liki täällä ja niin vihan kiukkua täynnä? Kiitävän yön pimeässä jos ken sinut keksisi heistä, noin ajaessasi aartehias, miten mielesi oiskaan? Etp' ole nuori sa itse, ja vanhus on saattona sulla, kimppuun-karkaajoita jos tiell' ois torjua tarvis.
Se valehteli: ajan tunnein se jakoi tasamittaisin aivan kuin muka olisi aika aamusta uuteen aamuun joka kerralla yhtä pitkä, kuin ei muka oiskaan tämä tunti tuhannen kertaa tuota ikuisempi. Niin valehteli kelloni mun. Ei valehtele enää. Saa riippua seinällä joutilaana. Saavat ruostua rattaat. Mitä tunneista minä!
PORTIA. Ei tarpeen Se oiskaan, jos sin' oisit hyvä Brutus. Avioliitossamme, sano, Brutus, Oliko ehto, ett'en minä osaa Sais salaisuuksistasi? Tavallaanko Ja poikkeuksilla vaan min' olen sinun, Vaan ruokatoveris ja vierellises Ja joskus puhekumppanis? Asunko Sun lempes esikaupungissa vainen? Jos siinä kaikki, silloin Portia vaan On Bruton portto, eikä Bruton vaimo.
Ja hän kuin äiti, joka rientää pojan avuksi kalpean ja huohottavan ja haastaa äänin tätä tyyntäväisin, nyt mulle: »Tiedät, olet Taivahassa, ja että Taivahass' on kaikki pyhää ja mitä tehdään, rakkaudesta tehdään. Kuink' oiskaan laulu ja mun hymyilyni sun muuttaneet, nyt arvaat, koska tää huuto noin on sua hirvittänyt.
RECHA. Ja tuntee tehtäväkseen ohjata jokaisen harhautuneen sille tielle. Ja taitaako hän muuta? Jos on totta, ett' oikeaan vie yksistään se tie, niin kuinka vois he nähdä tyynesti, ett' ystävänsä käyvät toista tietä, mi turmaan johtaa, iki-kadotukseen? Pitäishän silloin samaa ihmistä yht' aikaa rakastaa ja vihata. S e n vuoksi en näin ääneen valittamaan ma oiskaan puhjennut.
Mä näen sen, tajuun koko seurauksen. Mun pyrintöni viisi pitkää vuotta: Luo vanhan Hadrianon joutuaksen' Ja päästä ystävyyteens', suosioonsa, Ilmaista sydämeni tila hälle, Jok' onnistuikin mulle vihdoin; se on Nyt tyhjiin rauennut. Jos eläis hän, Mik' oiskaan sitte? Lyhyt viivytys!
Usein täytyy laulajalla tyhjemmästä jutun juosta. Jutun juosta, innon palaa, sauhun nousta taivahalle. Sauhun, niin sen nousta täytyy vaikk' ei oiskaan tulta alle. Niinkuin kerran Aabelilla, niin nyt nouskoon sauhu musta, julistakoon kynäveitsen korkeata kutsumusta. Jos sun kynäs tylsyneepi, älä tuota huoli surra äkkiä se terotetaan kun on puukko millä purra.
Kun ohdakkeista puhdas on hengen viljamaa; Ei ennen, kunnes poissa yö kokonansa on, Ja valon valta-istuin on kukistumaton. Ja vaikk' on vaivaloista ja kovaa taisto tuo, Ja hornan henget tielle tuhannet esteet luo, Niin ällös, nuori joukko, sä säiky kumminkaan! Sun puolellas on oikeus ja siunaus synnyinmaan. Ja ällös surko, vaikka ei oiskaan suotu sun Satoa vielä saada ja palkkaa taistelun!