United States or Tonga ? Vote for the TOP Country of the Week !
Virkki ja jälleen istuutui, vaan nyt jumalainen nousi Aleksandros heti, mies Helenen hiusheljän, lausui siivekkäät sanat vastaan singahutellen: "Antenor, noin neuvoen etp' ole ystävä mulle, 357 muuten muuta ja oivempaa toki keksinyt oisit; vaan vakavissasi jos sinä tottakin moisia haastat, silloin taivahiset älyn vieneet sult' ovat varmaan. Nyt minä myös puhun Ilionin hepourhojen kuullen.
Vastasi tuimana katse nyt Hektor heiluvaharja: "Pulydamas, noin neuvoen etp' ole ystävä mulle, muuten muuta ja oivempaa toki tietänyt oisit; vaan vakavissasi jos sinä tottakin moisia haastat, silloin taivahiset älyn vieneet sult' ovat varmaan, kun jylykorkean Zeun sanan unhottaa sinä käsket, tuon lupauksen, jonka hän itse on nyökäten suonut.
Uhkeat vallata voi härät, lampaat, hankkia kalliit kattilat jalkoineen, jalot valjakot, vaalevaharjat; ihmisen sielua etp' ota kiinni, et saavuta, et voi taas palauttaa, konsa se hampailt' ilmahan haihtuu.
Etkö sä peljännyt uromielten akhaijien uhkaa, jotk' ovat niin liki täällä ja niin vihan kiukkua täynnä? Kiitävän yön pimeässä jos ken sinut keksisi heistä, noin ajaessasi aartehias, miten mielesi oiskaan? Etp' ole nuori sa itse, ja vanhus on saattona sulla, kimppuun-karkaajoita jos tiell' ois torjua tarvis.
Ois sylitellä ja lempiä sun hyvä neitoa nuorta, sill' elon ilmoill' etp' ole kauan, vaan liki liikkuu kuolo jo kohdallas sekä salliman ankara valta. Nyt mua kuullos, sillä ma tuon sanan Zeulta, se tiedä! Syttynyt on viha taivaisten, yli muista hän itse närkästyy jo, kun laivain luo sinä riehuvin vimmoin Hektorin toit virumaan, et pois ole antanut lainkaan.
Orja lausui oven suussa, Oven suussa, pankon päässä: "Voi! jos tietäisit vähäsen, Arvoaisit pikkaraisen, Etp' on noita söisikänä, Vävyn uuen tuomisia, Tyttäresi työnteheitä." "Sano, sano orja raukka!" "En sano emäntä raukka!" "Sano, sano orja raukka! Annan kirjon karjastani, Paraan lehmän läävästäni." "En sano emäntä raukka!" "Sano, sano orja raukka! Annan ainoan orihin, Seitsemästä ruunastani."
Nyt pojan Eurypylos, Euaimonin loistava poika, kiinni jo sai paetessa ja suuntasi viuhuvan iskun miekall' olkaan, löi käsivarren kahtia vankan; kenttään hurmehinen käsi kirposi; varjosi silmät himmeä kuoleman yö sekä salliman ankara valta. Riehui noin väkitöin urot keskell' ottelon tuiman. Tydeun poikaa etp' ois tietänyt, kumpihin kuului, iliolaisten puollako hän soti vaiko akhaijein.
Kääntyä laivain luo saa taas, kun on ympäri muurin orhins' uuvuksiin hypitellyt korkeakaulat; ei tule kaupunkiin, vaikk' uskalikompikin olkoon, ei sitä kaada, hän itse on hurttain ruokana ennen!" Vastasi, tuimana katse, nyt Hektor heiluvaharja: "Pulydamas, noin neuvoen etp' ole ystävä mulle, kun väen kaupunkiin taas sulloumaan sinä vaadit. Eiköpä kylliks sulkenehet lie teitä jo muurit?