United States or Georgia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tilu ranttantaa, tilu ranttantaa, ja toinen niist' oli musta. Siitä toisesta muuta ma muista en, mut se lauleli lohdutusta. Tilu ranttantaa, tilu ranttantaa, että lauleli lohdutusta. Mun äitini kuoli ja kuopattiin sen kivikirkon lehtoon. Tilu ranttantaa, tilu ranttantaa, sen kivikirkon lehtoon. Mut huutokaupalla myötihin tään kulkijapojan kehto.
Ah, minä väsynyt niist' oon: uhaten niinkuin siniset aaveet ne hiipien käyvät. Laulajat tyhjillä oksilla värisevät. On toukokuu. Perhonen maassa, siivet paleltuneina. Uhrinsa raskaan vaatii kevät. Ja kurjet huutaa. Kevähän hallat paljon toukoja löivät. On toukokuu. Kiviset pellot harvoin ne heilimöivät. Pohjoistuulet tuutivat niitä, ne sammalta kasvaa.
YORK. Niin, kuten sanoin, suuri Bolingbroke Selässä tulisen ja huiman orhin, Jok' ylvän ratsastajan hyvin tunsi, Eteni verkalleen ja arvokkaasti, Ja kaikki huusi: "Terve, Bolingbroke!" Ja onpa niinkuin haastais ikkunatkin, Niin monen, nuoren, vanhan ahnas silmä Niist' iskee häneen kaipuun katseitaan, Ja niinkuin kirjoverhoin koristetut Talojen seinät huutais yhteen ääneen: "Bolingbroke, terve!
»Oi, heretkää, mua kuulkaa, Pois leikki nyt, veikkosein, Ja lauluun kanssani tulkaa Taas vienoisin sävelein. Niist' ei mun armaani herää, Ei siit' ole huolta, ei! Niin nukkuvi hän täll' erää» »Mitä, hänet Tuoniko vei?» »Ei toivon tähtönen paista Nyt enää ikkunastaan, Mut tuolta taivahan laesta Se täst' edes vilkkuvi vaan!
Mut ois hänen turvata tullut taivahisiin; eip' ois vihoviimeiseksi hän jäänyt. Vaan jos on surku sun häntä ja niin rakas sulle hän lienee, vaskea, kultaa on majas kukkuranaan, ylen paljon lampait', orheja on kaviokkait', impiä sulla; hälle sa palkinnot moniverrat niist' ota sitten tai heti kohta, sen että akhaijit mainita mahtais.
Luoja, Suoja, Sulta saamme Kodin, maamme, Riemun taivaan, Tarpeet, lahjat kaikki aivan. Nuo Luojan lahjat oikein me Hyväksi sielun, ruumiimme Ylistäin käyttäkäämme, Ja juonet julmat saatanan, Kavalat paulat kiusaajan Vakaasti välttäkäämme! Hurmaa, surmaa juonioilla. Sanan miekka Ottakaamme! Sillä vain me voiton saamme. Lahjoista Luojan siunaus Vuotaapi. Voi, jos kirous Niist' tulee toimestamme!
Niin valmiit oli kuorot kumpaisetkin ja alttiit amen tuohon lausumahan, niist' että näkyi ruumistensa kaipuu, ehk' ei vain omain, mutta maammojenkin ja taattojen ja muiden lempimäinsä, heist' ennen kuin nää ikiliekit tuli. Mut katso! Silloin ympäriltä kirkkaus tasainen yhtyi valoon entisehen kuin koska valkenevi taivaanranta.
Ei tiedä Hän koskaan varojansa, eikä siedä Mun näyttää, kuink' on sydän hällä köyhä, Kun sill' ei voimaa täyttää toiveitaan. Niin yli varainsa hän lupaa, että Puheensa kaikk' on velkaa; joka sana On panttina; hyvyyttään vielä koron Niist' antaa hän; maat kirjoissa on heillä. Jos virastani hyväll' irti oisin, Ennenkuin minut karkoitetaan vallan!
Viis kertaa seitsemän he näyttäytyivät näin kerakkein ja ääntiöin; ma vaarin niist' otin, mikäli ne piirtyi silmään. Diligite iustitiam ol' alku tuon kirjoituksen, mulle kirkastuvan; ja loppu näin: qui iudicatis terram. M-kirjain sanan viidennen taas heidät keräsi järjestykseen niin, ett' tähti hopeina paistoi, kulta kulmillansa.
Vaikk' olis kymmenittäin Caesarin Suurvasalleita ja niist' yksi julkeis Tuon kättä tuossa mikä nimens' onkaan? Cleopatra hän oli Pieskää hänet, Siks että vääntää kasvojaan kuin piltti Ja vinkuu armoa. Pois vaan! THYREUS. Antonius, ANTONIUS. Pois hänet raastakaa! Kun piesty on hän, Takaisin tuokaa. Caesar-pojan narri Saa sanan viedä herralleen.